Miksi ravintoloiden aukioloaikoja rajoitetaan, mutta etämyyntiä ei sallita?

Kun kävin syyskuun lopulla Ylen aamussa puhumassa perintöverosta, törmäsin lämpiössä Noho Partnersin toimitusjohtaja Aku Vikströmiin. Hän totesi, että matkailu- ja ravintola-ala sai pidettyä pään pinnalla kesäsesongin myynnillä, mutta kassa on edelleen tyhjä kevään jäljiltä. Jos syksyn ja joulun sesongit menetetään, kuten nyt näyttää käyvän, niin edessä on valtava määrä konkursseja ja irtisanomisia.

Myrskyn merkit nähtiin saman päivän iltana. Ensin hallitus tiedotti määräävänsä uusia rajoituksia ravintoloiden aukioloajoille. Heti perään Noho Partners tiedotti uusista yt-neuvotteluista, jotka koskevat 1 300:aa vakityöntekijää ja 2 000:tta vuokratyöntekijää. Jos tämä kehitys saa jatkua, tulee talvesta matkailu- ja ravintola-alalle todella kylmä.

Koronavirus ei ymmärrä paikkoja tai kellonaikoja

Ravintoloiden aukioloaikoihin puututtiin, koska ravintoloiden väitetään kiihdyttävän epidemian leviämistä merkittävästi. Mihin tuo väite perustuu, ei ole tietoa.

Uusien rajoitusten julistamisen aikaan esimerkiksi Pirkanmaalla vain viisi tautitapausta liittyi yökerhoihin. Siis vain yökerhoihin, muissa ravintoloissa tauti ei ollut levinnyt. Suurin osa tapauksista kytkeytyi normaaliin kanssakäymiseen työpaikoilla, oppilaitoksissa ja vapaa-ajalla. Myöskään HUS:n esittämästä kuvaajasta ei ole selkeästi todettavissa, että juuri ravintolat olisivat merkittävä ongelma. Vaasassa monta tartuntaketjua on jäljitetty myös ravintoloihin, mutta suurin osa altistumisista on tapahtunut päivällä tai alkuillasta, ei yöllä.

Erityisen kohtuutonta matkailu- ja ravintola-alaa kohtaan on rajoittaa niiden elinkeinovapautta samalla, kun poliitikot ja puolueet valmistautuvat tuleviin kuntavaaleihin pitämällä omia joukkokokoontumisiaan. Jos puolueiden vaalitilaisuuksia voidaan järjestää huolehtimalla turvaväleistä ja maskeista, pitää myös ravintolatoimintaa voida jatkaa normaalisti samat vaatimukset täyttämällä. Tilastojen, ja ihan maalaisjärjenkin, puitteissa olisi kohtuutonta olettaa, että virus leviää iltaisin ravintoloissa, muttei päivällä esimerkiksi vaalitilaisuuksissa.

Erityisen huolestuttavaa tilanteessa on se, että lainsäätäjät hämmästelevät saamaansa negatiivista palautetta. Matkailu- ja ravintola-alan työntekijät kuitenkin jo näkevät uuden lomautusaallon. Useimmat alan työntekijät ovat käyttäneet säästönsä jo ensimmäisen aallon aikana ja seuraavassa rytäkässä moni tulee ajautumaan vakaviin maksuvaikeuksiin. Sama koskee yrityksiä. On aivan selvää, että alalla vaaditaan pitäviä perusteita elinkeinovapauden rajoituksille, jotka eivät koske mitään muuta alaa, eivätkä lainsäätäjää itseään.

Tällä hetkellä yhteiskunnan säännöt eivät selkeästikään ole vallanpitäjälle ja verovelvollisille samat. Veronmaksajien rahalla elävä vallanpitäjä saa epidemiasta huolimatta tehdä asioita, jotka on yrityksiltä ja veronmaksajilta kielletty. Vanha ranskalainen sananparsi leivosten syömisestä tulee väistämättä mieleen.

Miksei alkoholin etämyyntiä vapauteta?

Ravintoloiden ja pienpanimoiden ahdinkoa oli mahdollisuus lieventää jo keväällä. Silloin alkoholin etämyynnin vapauttamisesta puhuttiin Liberan blogissakin useaan otteeseen. Etämyynnin mahdollistaminen MaRa-alan elämän helpottajana ymmärrettiin ministeriaitiota myöten, mutta hanke on haudattu vähin äänin. Edes korona-epidemian toinen aalto ei ole nostanut tätä lakihanketta uudelleen keskusteluun, miksi?

On jälleen kysyttävä: Miksi alkoholin etämyynnin kaltainen matalalla roikkuva hedelmä ei kelpaa lainsäätäjille? Onko etämyynnin vapauttamisesta todella enemmän haittaa kuin tuhansien ihmisten joutumisesta työttömiksi? Tuskinpa.

Vaihtoehto aukiolorajoituksille

Nyt ravintoloille asetetut paikkamäärä- ja aukiolorajoitukset vaikuttavat summittaisilta, jopa perusteettomilta. Jos vaalitilaisuuksia voidaan järjestää turvavälien ja maskien kanssa, pitää mitä tahansa muitakin tapahtumia voida järjestää samoilla ehdoilla.

Kun kaikkialla muualla puhutaan turvavälistä, voidaan samaa logiikkaa käyttää ravintoloissakin. Ohjeistetaan ravintolat pitämään saleissa asiakasryhmien väliset turvavälit, joita tarvittaessa tuetaan maskein ja esimerkiksi pleksiseinin. Näin luovutaan keinotekoisista ja elinkeinoelämää tarpeetta haittaavista rajoituksista. Samalla saadaan yhtenäinen standardi sille, miten epidemiaa torjutaan niin, ettemme tuhoa merkittävää palvelusektoria siinä mennessä.