Paikallinen sopiminen laajenee – Ay-liike taistelee enää omasta arvovallastaan

Paikallinen sopiminen laajenee – Ay-liike taistelee enää omasta arvovallastaan

Jäykkä työmarkkinajärjestelmämme murenee maailmanmarkkinoiden asettaman paineen alla. Ammattiyhdistysliikkeeltä olisi toivonut asiassa kaukonäköisyyttä, mutta se on valinnut jatkaa taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Vuonna 2013 Libera julkaisi raportin otsikolla Umpikujassa – Aika on ajamassa ammattiliikkeen ohitse. Kaksi vuotta myöhemmin julkaisimme raportin otsikolla Edelleen umpikujassa – Aika on ajanut työmarkkinajärjestöjen ohitse. Molemmissa raporteissa käydään kattavasti läpi kankean työmarkkinajärjestelmämme ongelmia.

Lukuisista varoituksista huolimatta työmarkkinajärjestelmä ei ole kyennyt uusiutumaan edes talouskriisien tai pahentuvan kestävyysvajeen alla. Vallanhimon ja johtajuusvajeen rampauttaman heikon työmarkkinan sijaiskärsijöiksi eivät kuitenkaan joutuneet ongelmista vastuussa olevat työmarkkinajohtajat, vaan aivan tavalliset suomalaiset asuntolainoineen ja unelmineen.

Aika on todella ajanut suomalaisen työmarkkinajärjestelmän ohi.

Keskusjärjestöjen viivytystaistelu loi puitteet katastrofile

Jo vuonna 2019 oli nähtävissä suunnanmuutos maailmantalouden kehityksessä. Vuoden 2020 alussa alkoi globaali koronavirus-pandemia, jonka aiheuttamasta taloudellisesta epävakaudesta kärsimme vieläkin. Ammattiliittojen reaktio kriisitilanteeseen kertoo karua kieltä siitä, kenen etua liittojohdossa oikeasti ajetaan.

Vielä vuoden alussa metsäteollisuudessa lakkoiltiin uhmakkaasti samalla, kun pitkään jatkuneet varoitukset metsäteollisuuden irtisanomisista kaikuivat kuuroille korville. Vielä syyskuun alussa SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta vaati hallitusta vahvistamaan irtisanomissuojaa, jos työmarkkinaa yhtään joustavoitetaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa rukkaamalla. Paikallista sopimista liitot olivat valmiita laajentamaan pitkin hampain sillä ehdolla, että neuvotteluvalta betonoidaan liittojen luottamusmiesten käsiin.

Vuosikymmeniä työmarkkinajärjestöt ovat päättämättömyydellään jarruttaneet tarvittavia työmarkkinauudistuksia. Työnantajaliittojen voivottelu työmarkkinauudistusten tarpeesta on näyttänyt lähinnä krokotiilin kyyneliltä liittojen sitoutuessa aktiivisesti vallitsevaan keskusjärjestöhegemoniaan.

Ennen näkemättömässä kriisitilanteessakaan ammattiliitot eivät olleet valmiita antamaan tuumaakaan periksi. Sitten UPM ilmoitti Kaipolan tehtaan sulkemisesta. Teollisuuden ammattiliittojen olisi voinut odottaa jo tunnustavan tosiasiat, vaan mitä vielä.

Keskusjärjestöt yhdessä tuulimyllyjä vastaan

Syyskuun puolivälissä STTK:n puheenjohtaja Antti Palola pohti Twitterissä, että suomalainen teollisuus ajaa tuotantolaitoksiaan alas vastustaakseen hallituksen politiikkaa. Vuosia jatkuneiden varoitusten tultua todeksi, liittojohtajien todellisuuspakoisuus alkoi olla jo käsin kosketeltavaa.

Viikkoa myöhemmin saimme tietää Jyväskyläläisen Kotidata Oy:n joutuneen Ammattiliitto Pro:n silmätikuksi. Pro:n sopimusalavastaava Mika Mäkelä myönsi, että yritys voi työtaistelun seurauksena jopa kaatua. Pohdinta siitä, onko näinä aikoina parempi olla työtön vai töissä edes hieman pienemmillä työeduilla, jäi tekemättä.

Antti Rinteen hallituksen aloittaessa asetettiin työllisyystyöryhmiä, joiden tehtävksi annettiin valmistella työllisyystoimia. Näitä työryhmiä miehittävät työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan edustajat kolmikannan hengessä. Työryhmät ovat epäonnistuneet työssään surkeasti, sillä niistä ei ole tullut kunnollisia työllisyystoimia. Viime budjettiriihessä hallitus jätti vastuunsa kantamatta ja siirsi osan työllisyystoimista työmarkkinajärjestöjen valmisteltavaksi. Valmista tuskin tulee tälläkään kertaa.

Tästä kaikesta huolimatta keskusjärjestöjen puheenjohtajat näpäyttivät hallitusta budjettiriihen jälkeen. Hallitus ei kuulemma saa hoputtaa uusia lakeja kirjoittavia ulkoparlamentaarisia järjestöjä. Joku kohtuus se on maailmassa oltava, ymmärtäähän sen…

Työmarkkinahegemonian murtuminen on suomalaisen työntekijän etu

Vuosikymmenien jarruttelun jälkeen metsäteollisuus vihdoin rohkaisi mielensä ja teki irtioton työmarkkinahegemoniasta. Metsäteollisuus irtautuu työehtosopimustoiminnasta ja siirtää sopimisen yritystasolle. Tämä on suurin työmarkkinauutinen vuosikymmeniin ja se toivottavasti saa aikaan koko hegemonian murskaavan dominoefektin.

Paljon puhuvaa on Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon reaktio tapahtuneeseen. Aalto ehti jo pohtia, romutetaanko koko eläkejärjestelmä kostoksi Metsäteollisuuden irtiotosta. Kyse ei siis ole duunarin edusta, kyse on liittojen vallasta. Näin on ollut liian pitkään. Toivottavasti myös työntekijät sen vihdoin näkevät.

Suomi on siirtynyt talouskriisistä toiseen saavuttamatta tuottavuudessa vuoden 2008 tasoa. Kestävyysvaje pahenee ja Suomi elää toista menetettyä vuosikymmentä. Jos tarvittavia työmarkkinauudistuksia ei tehdä, hyvinvointiyhteiskunta tässä muodossaan loppunee vuosikymmenen päättyessä. Jos näin käy, puheet loputtomasti kasvavista tulonsiirroista ja hyvinvointipalveluista muuttuvat aidoksi pohdinnaksi siitä, leikataanko peruskouluilta vai terveydenhuollosta.

Tämä kaikki on estettävissä, mutta se vaatii sitä, että suurin osa suomalaisista työkykyisistä ja -ikäisistä pääsee töihin. Muuta keinoa ei yksinkertaisesti ole. Ja jotta mahdollisimman moni pääsee töihin, on työmarkkinajärjestelmän muututtava ja vanhakantaisten liittojen vihdoin asetuttava aidosti ajamaan työntekijöiden parasta. Köyttä voidaan vetää, mutta vedetään sitä mieluusti samaan suuntaan. Kohti parempaa tulevaisuutta.

Aatetta, ratkaisuja ja ideoita

Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.

Kommentoi

3 kommenttia artikkeliin Paikallinen sopiminen laajenee – Ay-liike taistelee enää omasta arvovallastaan

  1. Benjamin Button 2. sanoo:

    Hyvä kirjoitus, kiitos.

    Heti alkuun – jos oikein perataan suomalaista toimeentuloa niin homma menee näin:
    – 5,5 miljoonaa suomalaista
    – näistä 1,5 miljoonaa on palkansaajia
    – näistä VAIN 0,6 miljoonaa, maksimi, saavat palkkansa muualta kuin verokassasta.

    Valtaosa näistä (todellisesta) yksityisektorin duunareista eivät ole missään vaiheessa ole olleet työehtosopimusten puitteissa. Ei ikinä. Työmarkkinajärjestöt ja muu hömppä puuhastelevat aivan omassa kuplassaan. Rahoitus tulee muualta, aidosti tuottavien yrittäjien ja palkollisten selkänahasta.

    Kotidata, kuka on oikeasti Kotidatan asiakas? OP? JVA?
    Basware? Kotidatan omistaja, joka on julkishallintoisen rahoituksen (l. veroraha) imuttaja… WTF?

    Jne jne.

    Mitä jos nyt vain lopetettaisiin – tai edes höllennätteisiin otetta – sääntely. Homma sujuisi paljon paremmin.
    Onhan tämä nyt vain SAIRASTA, että otetaan väkisin, väkivallalla uhaten, rahat ja omaisuus pihtiputaan mummolta ja tuupataan tämä mässy aivan turhuuksiin…

  2. mikko mäenalanen sanoo:

    Sammallahti ei nyt ymmärrä mistä höpisee. Monet alakohtaiset eläke- ja työttömyysturvajärjestelmät on sovittu työehtosopimuksissa ja tämä koko järjestelmä katoaa taivaan tuuliin tässä samalla.

    Toisaalta Libera ei ole koskaan halunnutkaan sitä, että työntekijän kuuluisi saada palkkaa tekemästään työstään, vaan jotain pieniä rippeitä voitaisiin heitellä voitollisesta tuloksesta, kunhan ensin pääosa rahoista on jaettu sijoittajille osinkoina, työntekijän vaikutuksella tulokseen ei ole mitään merkitystä, itse asiassa työntekijänhän pitäisi maksaa yritykselle siitä, että saa kuluttaa aikaa yrityksen toiminnassa.

  3. Julle sanoo:

    Hitaasti kääntyy Suomi-norsu sosialismin suossa.

    https://www.youtube.com/watch?v=XZDx0RI0OeE

Tietoa kirjoittajasta

Sammallahti Tere

Tere Sammallahti

Sisältöjohtaja

+358 44 099 0025

Tere on vapautta rakastava poliitikko, kansalaisvaikuttaja ja some-asiantuntija. Hän vastaa Liberan sisällöntuotannosta.

single.php