Markkinahäiriöiden purkaminen ei tarkoita sääntelystä luopumista

Kilpailurajoitusten suuri haitallisuus hyvinvoinnille

Länsimainen hyvinvointi perustuu pitkälti vapaisiin markkinoihin ja toimivaan kilpailuun. Tämä lisää kuluttajien valinnanvapautta, parantaa palveluiden laatua ja alentaa kuluttajahintoja.

Erilaisten monopolien ja muiden markkinahäiriöiden hintalappu yhteiskunnalle on täten valtava. Viimeisten vuosikymmenten ajalta nousee esiin erityisesti kaksi yhtiötä, joiden toiminnan aloittaminen Suomessa on lisännyt kuluttajien hyvinvointia merkittävästi: Onnibus ja Lidl. 

Ennen Onnibusia Suomen pitkän matkan julkista liikennettä hallitsi käytännössä kaksi toimijaa, Matkahuolto ja VR. Bussi- ja junalippujen hinnat olivat pilvissä ja kulkuvälineet kulkivat välejään puolityhjinä. Omalla autolla oli halvempi mennä vaikka yksin kuin astua junan kyytiin. Matkahuollon ja perinteisten linja-autoyhtiöiden välillä oli kartelli, josta ne tuomittiinkin lopulta korkeimmassa hallinto-oikeudessa sakkoihin. Bussiyhtiöt olivat yhdessä tuumin pyrkineet pitämään uudet kilpailijat poissa linja-autoliikenteen markkinoilta. 

Kuluttajien lisäksi myös ympäristö kärsi markkinahäiriöstä, kun hintataso ei kannustanut julkisten kulkuvälineiden käyttöön. Vasta Onnibusin saapuminen markkinoille pakotti vanhoja toimijoita ruotuun. Kilpailuasetelma kiritti esimerkiksi VR:n alentamaan hintoja, jolloin junien käyttöaste kasvoi ja VR:n tuloskin kääntyi voitolliseksi. 

Tämä osoittaa, että monopoliasemassa oleva yhtiö ei osannut hinnoitella tuotettaan edes omaksi parhaakseen. Näin haitallista kilpailun puute voi olla.

Kuten Onnibussin, myös Lidlin tulo Suomeen keskelle erittäin keskittynyttä elintarvikemarkkinaa oli erittäin hyväksi suomalaiselle kuluttajalle. Lidlin markkinaosuuden kasvu ja hintakilpailu pakotti esimerkiksi S-Ryhmän aloittamaan ”halpuutuskampanjan” oman markkinaosuutensa suojelemiseksi. 

Edellä esitetyt esimerkit osoittavat, miten monopolit ja muut markkinahäiriöt johtavat tehottomuuteen ja valtaviin hyvinvointitappioihin. Liberan parin viikon takaisessa blogissa käsiteltiin kahta muuta esimerkkiä tehottomuudesta: Alko ja Veikkaus.

Monopoliyhtiöiden tarkoitus on kyseenalainen

Edelliset esimerkit olivat osoitus rajoitetun kilpailun haitallisuudesta verrattain yksityisillä toimialoilla, jolloin valtiovallan toimenpiteet kilpailurajoitusten poistamiseksi ovat hieman heikommat kuin valtion monopolien suhteen. Näiden osalta kaikki kortit ovat valtiovallan omissa käsissä asian korjaamiseksi.

Alkon monopoliasemassa on vaikea nähdä, miksi tavoiteltavat poliittiset päämäärät tarvitsevat toteutustavakseen tehottoman monopoliyhtiön. 

Alkoholilaissa määritelty Alkon perustehtävä on alkoholijuomien vähittäismyynti niin, että se ottaa huomioon myymiensä tuotteiden haittavaikutukset. Alko perustelee vastuullisuutta muun muassa sillä, että se ei myy tuotteita alennuksella, ei markkinoi yksittäisiä tuotteita eikä palkitse ketään myynnin perusteella.

Miten yksityinen markkina ei muka osaisi tehdä samoja asioita, jos alkoholilainsäädäntö niin velvoittaisi? Valtiovalta voi säätää aukiolorajoitukset, markkinointikiellot, pullojen näkyvyyden ja sijoittelun ja niin edelleen. 

Koskenkorvaa ei tarvitsisi saada jokaisen Alepan hyllyltä, vaan voidaan säätää esimerkiksi siitä, että samassa vähittäismyyntiliikkeessä ei saa myydä mitään muuta kuin alkoholia tai kaupassa tulisi olla erillinen kulunvalvottava osasto vahvoille alkoholijuomille. Kun ravintolat osaavat ilman monopolia tarjoilla alkoholijuomia kansalle, tähän pystyvät yksityiset kaupatkin valtion tarjoamien pelisääntöjen puitteissa. 

Kaikki Alkon tavoitteet voidaan siis saavuttaa säätämällä vastaava rajoitteet yksityisille alkoholimyyjille. Alkoholin hintaa valtio voi säätää alkoholiverotuksella. Alkon rooli tässä yhtälössä on olematon ja siitä aiheutuu ainoastaan kuluja tehottomana monopoliorganisaationa.

Veikkauksen osalta asia on vielä selkeämpi. Maailman historiassa ei liene toista yhtä huonosti perustehtävässään epäonnistunutta monopolia.

Suomen uhkapelihaitat ovat maailman kärkiluokkaa. Ehkä aggressiivinen mielikuvamainonta, pelikoneiden sijoittelu jokaiseen kauppaan ja kioskiin, sekä pelaamisen mainostaminen hyväntekeväisyydellä eivät olleetkaan paras tapa ehkäistä pelihaittoja.

Yhtä vähän uskottavaa on luulla, että suomalaiset vain ovat muista maailman ihmisistä poiketen ”pelaaja- ja lottokansaa”. Veikkauksen osalta kyse ei ole koskaan oikeasti ollut pelaamisen rajoittamisesta vaan Veikkausvoittovarojen maksimoinnista edunsaajilleen. 

Tällöin myös valtiovallan on ollut hankalampaa – tai sillä ei ole ollut halua – asettaa pelihaittoja ja siten Veikkauksen tuottoja vähentävää sääntelyä. Vapaa mutta säännelty kilpailumarkkina olisi siis myös pelihaittojen ehkäisyn näkökulmasta varmasti parempi kuin ”hyväntekijä-Veikkaus”. 

Markkinahäiriöiden purkaminen suunniteltava huolella – taksiuudistuksen opetukset

Vapaa markkinatalous tarvitsee tehokkaaseen toimintaan useimmiten tietyn määrän sääntelyä. Esimerkiksi taksin asiakkaan on voitava luottaa siihen, että kuljettajalla on ammattipätevyys. Sääntely tietyissä asioissa vahvistaa osapuolten keskinäistä luottamusta ja parantaa markkinoiden toimivuutta, sekä edistää kansanterveydellisiä tavoitteita (esimerkiksi alkoholin ja uhkapelien mainostuskielto). 

Vapautukset on suunniteltava huolella, jotta yhteiskunnan tavoitteiden kannalta tarpeellinen sääntely säilyy toimivana. Vanhassa taksijärjestelmässä suurin ongelma kilpailun näkökulmasta oli taksilupien alueellinen ja määrällinen rajoittaminen. Tämän poistaminen ei olisi vaatinut samalla esimerkiksi kuskien taksilupien saannin kriteerien keventämistä. Tämä onkin taksiuudistuksen suurin epäonnistuminen. 

Taksiuudistus ei kuitenkaan ole osoitus siitä, etteikö markkinahäiriöitä tulisi jatkossakin poistaa. Taksivapautus vaan toteutettiin osin huonosti.  

Alkon monopoli voidaan poistaa säilyttämällä tarvittava määrä sääntelyä (esimerkiksi koskien alennuksia, mainontaa ja niin edelleen). Samoin Veikkauksen monopolin purku varmasti jopa lisäisi pelihaittoja ehkäisevää sääntelyä alan yksityisiä toimijoita kohtaan. 

Markkinoiden vapauttaminen on kuitenkin lähes poikkeuksetta yhteiskunnan kokonaishyödyn kannalta positiivinen asia, kunhan se tehdään oikein. Tällöin esimerkiksi huolellinen lainvalmistelu nousee suureen arvoon. Myös ulkomailta kannattaa ottaa oppia, esimerkiksi junaliikenteen vapauttamisesta on maailmalta sekä hyviä että huonoja kokemuksia.