Data on luonteeltaan ehtymätön resurssi, joka ei kulu käytettäessä – ja silti julkinen sektori piilottelee dataansa jopa tutkijoilta. Avoimessa yhteiskunnassa julkisen sektorin keräämä data on julkishyödyke, jonka hyödyistä pitäisi pystyä nauttimaan esimerkiksi toimivampien sähkömarkkinoiden muodossa. Miksi näin ei siis aina ole Suomessa?
Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski ja työelämäprofessori Iivo Vehviläinen varoittivat helmikuun alussa, että Suomen sähkömarkkinoilla saattaa tapahtua hintamanipulointia kuluttajien tai viranomaisten tietämättä.
Syy tähän on kaksijakoinen. Ensinnäkin sähkömarkkinoiden valvonta on jätetty Energiavirastossa vain neljän ihmisen harteille. Toiseksi sähkömarkkinoihin liittyvä dataa ei anneta julkisuuteen, eikä edes tutkijoiden käyttöön.
Miksi julkisen sektorin annetaan seisoa tutkimuksen esteenä?
Datan olemus hyödykkeenä
Toisin kuin fyysiset hyödykkeet, kuten ruoka, dataa rajoittaa ainoastaan keinotekoinen niukkuus. Toisin sanoen datan kuluttaminen ei vähennä muiden mahdollisuutta kuluttaa sitä, joten sen arvo voi jopa kasvaa jakamisen myötä.
Datan kerääminen ja prosessointi vaativat toki resursseja, mutta tämän työn ollessa jo tehty on datan jakamisesta koituva kustannus lähtökohtaisesti lähes olematon.
Näiden ominaisuuksien takia datan jakamisesta on saatavilla lähes ilmaisia lounaita. Tämä pätee erityisesti, jos jakamiseen ei liity suuria huolia esimerkiksi yksityisyydensuojan rikkoutumiseen liittyen.
Puutteellisen datan jakamisen takana ovatkin yleensä lähinnä juridiset esteet, kuten sähkömarkkinoiden tapauksessa huoli liikesalaisuuksien paljastumisesta.
Avoin yhteiskunta ja julkisen sektorin data
Yrityksillä on tietenkin oikeus liikesalaisuuksiinsa. Huolet liikesalaisuuksien paljastumisesta ovat kuitenkin pinnallisia, sillä tiedonsaannin voisi helposti esimerkiksi sitoa tarpeeksi pitkään aikaviiveeseen tai vaitiolovelvollisuuteen. Tästä koituva kustannus olisi varmasti pienempi kuin hinta nykytilanteesta eli pimennossa pysymisestä.
Karl Popperin ajatusten mukaisessa avoimessa yhteiskunnassa julkisen sektorin datan pitäisi olla mahdollisimman laajasti hyödynnettävissä. Data on valtaa, ja kollektiivisesti omistamamme datan pitäisi hyödyttää meitä kaikkia. Keneltä se olisi pois, jos meillä datan jakamisen myötä olisi enemmän ja parempaa tietoa sähkömarkkinoiden toiminnasta?
Avoin tutkimus on hyvinvoinnin ajuri
Datan avoimuus siis lähtökohtaisesti lisää hyvinvointia, kun sitä käytetään vaikkapa tutkitun tiedon kehittämiseen. Esimerkkitapauksessamme pimittämisestä puolestaan hyötyvät lähinnä sähkömarkkinoilla toimivat yritykset.
Pimittämisen takia emme voi tietää, tapahtuuko sähkömarkkinoilla kuluttajille vahingollista hintamanipulointia.
Paremman tiedon kehittäminen saattaisi parhaimmassa tapauksessa jopa estää suurimmat hintapiikit, kuten sellaiset, jotka ravistelivat koko Suomea tammikuun alussa.
Ulkoisia syitä hintapiikkeihin on helppo löytää. Näitä ovat erityisesti alkuvuodesta vallinnut pitkittynyt pakkasjakso ja voimalaitoksissa ilmaantuneet viat.
Tarkemmat markkinoiden toimintaan liittyvät syyt ovat kuitenkin piilossa tuon datan takana, johon kellään Energiaviraston ulkopuolella ei ole pääsyä.
Akateemiset tutkijat ovat lähtökohtaisesti parhaiten perillä uusimmista tutkimustuloksista, ja osaavat asettaa uuden tiedon kontekstiinsa. Siksi olisikin elintärkeää, että Energiaviraston ja muun julkisen sektorin data olisi pimittämisen sijaan saatavilla heille – edes korvausta vastaan.
Sähkön kaltaisen välttämättömyyshyödykkeen tapauksessa markkinadatan pimittämisen hinta saattaa olla hyvinkin suuri.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Marko Ikävalko
Marko Ikävalko on tutkimusavustaja ja taloustieteen maisteriopiskelija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hänen erikoisalaansa ovat työmarkkinat, datatalous ja kaupunkitaloustiede