Orpon hallituksen yksi keskeisimpiä tavoitteita on uudistaa työmarkkinoiden toimintaa ja lisätä työllisten määrää peräti 100 000 henkilöllä. Tavoite on hyvinvointivaltion rahoittamisen kannalta välttämätön, mutta sen saavuttaminen edellyttää työmarkkinoiden toiminnan huomattavaa tehostamista.
1990-luvun haamut
Työmarkkinoiden tehokkuutta arvioidaan avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden suhteen kehityksellä. Mitä enemmän avoimia työpaikkoja tarvitaan saavuttamaan jokin haluttu työttömyyden taso, sitä heikommin työmarkkinat toimivat.
Talouspolitiikan arviointineuvosto julkaisi 18.9 raportin, jossa tarkastellaan työmarkkinoiden toiminnan tehokkuutta 1960-luvulta nykyhetkeen saakka. Sen mukaan työmarkkinat kärsivät vielä 30 vuoden jälkeenkin 1990-luvun laman seurauksista.
Vielä 1980-luvun lopussa työttömyys oli noin kolme prosenttia ja työttömyyden laskemiseksi tarvittiin huomattavasti vähemmän avoimia työpaikkoja.
Mutta 1990-luvun lamassa tapahtui merkittävä siirtymä, jolloin työttömyys nousi pahimmillaan lähes 20 prosenttiin eikä ole kertaakaan sen jälkeen laskenut alle kuuden prosentin. Lisäksi viimeisen 15 vuoden aikana tärkeistä työllistäjistä metsäteollisuus on taantunut merkittävästi ja Nokian kännykkätuotanto on romahtanut.
Suomen työllisyysaste on 2020-luvulla saatu nostettua 74 prosentin tasolle, mutta tämä lämmittää mieltä ainoastaan siihen asti kunnes huomaa työllisyysasteen olevan muissa Pohjoismaissa 77-78 prosenttia. Entinen valtiosihteeri Martti Hetemäki onkin todennut, että työllisyysaste pitäisi saada 80 prosentin tasolle, jotta julkinen talous saataisiin tasapainoon ja velkaantumisen kasvu pysäytettyä.
Lisää huonoja uutisia löytyy tehdyistä työtunneista, jotka eivät työllisyysasteen kasvusta huolimatta ole nousseet vuosikausiin. Tähän on syynä osa-aikatyön osuuden lisääntyminen. Työpanoksen osalta ratkaisevinta on tietenkin tehdyt työtunnit eikä pelkästään työllisyysaste.
Työntekijät ja työpaikat eivät kohtaa
On suorastaan häkellyttävää, että työllisyysasteen ollessa ennätyskorkealla tasolla on työttömiä samaan aikaan Tilastokeskuksen mukaan noin 190 000 henkeä ja TEM:in laajan tilaston mukaan jopa 250 000 henkeä.
100 000 uutta työllistä hallituskauden aikana on äärimmäisen kova tavoite, joka vaatii useita eri toimenpiteitä:
- Kannustinloukkujen purkaminen. Työnteon täytyy olla aina kannattavampaa kuin tukien varassa olemisen. Myös työvoimahallinnon toiminta kaipaa tehostamista.
- Työmarkkinajoustojen lisääminen. Paikallinen sopiminen ja irtisanomisen helpottaminen ovat keskeisiä keinoja. Ilman työntekijän työttömyysturvan liiallista heikentämistä.
- Koulutusresurssien vahvistaminen. Koulutetusta työvoimasta elävä Suomi on taantunut kansainvälisissä vertailuissa yllättävän nopeasti.
- Muuttoliike maan sisällä sujuvaksi. Avainasemassa on varainsiirtovero, joka vääristää suomalaisten asuinolosuhteita ja hidastaa omaisuuden realisointia. Tuore päätös varainsiirtoveron alentamisesta on oikeasuhtainen, mutta edelleen riittämätön.
Paljon yrityksiä, vähän työllistäjiä
Suomessa on paljon yrityksiä kansantalouden kokoon suhteutettuna, olemme itse asiassa EU:n kärkipäässä.
Yrityksistä suurin osa on kuitenkin yksinyrittäjiä, joita on peräti 190 000 henkilöä. Heillä on suuri kynnys ryhtyä työnantajiksi.
Samaan aikaan työnantajayritysten määrä on vähentynyt vuodesta 2015 94 000:sta nykyiseen 78 000:een.
Myös yritysten koko on ongelma. Keskisuuria yrityksiä on Suomessa huomattavasti vähemmän talouteen suhteutettuna kuin Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Pienet yritykset eivät kasva meillä keskisuuriksi. Lisäksi pk-yritysten osuus viennistä on huomattavasti pienempi kuin Saksassa ja Tanskassa, joissa keskisuurten yritysten osuus on noin 40 prosenttia.
Ruotsilla, Tanskalla ja Saksalla on jo pitkään ollut huomattavan suuri vaihtotaseen ylijäämä, meillä taas Nokian kultavuosien jälkeen tasainen alijäämä.
Yritykset ovat siis liian pieniä ja työllistävät vähemmän työikäisiä kuin missään muussa Pohjoismaassa. Tämän lisäksi ongelmana on yksinkertaisesti liian suuri julkinen sektori suhteessa yrityssektoriin. Vuonna 1970 yrityksissä työskenteli viisi työntekijää jokaista julkisen sektorin palveluksessa olevaa kohti. Vuonna 2019 tämä suhdeluku oli enää 2,6.
Hallituksen tulee ehdottomasti helpottaa työnantajaksi ryhtymistä. Tässä avainasemassa ovat jo edellä mainitut paikallinen sopiminen, irtisanomisen ja määräaikaisten työsopimusten tekemisen helpottaminen, sekä työnantajamaksujen (kuten työttömyysvakuutusmaksujen) alentaminen.
Aiommeko pysyä Pohjoismaana?
Viimeisten yli 10 vuoden aikana Suomen talouskasvu on jäänyt noin puoleen muista Pohjoismaista.
Tuottavuuden kehitys on ollut jo lähes 15 vuotta EU:n hitaimpia.
Sama nollakasvun ajanjakso on hyvinvointivaltion palveluja rahoitettu systemaattisella velanotolla. Velanhoitokustannukset ovat kasvussa ja huoltosuhde heikkenee jatkuvasti.
Julkinen sektori on liian suuri ja leikkaukset ovat luonnollisesti tärkeitä. Esimerkiksi tehottomista tai säilyttävistä yritystuista voisi helposti leikata suuriakin säästöjä.
Mutta Suomen tulevaisuuden kannalta mitkään leikkaukset eivät voi korvata talouskasvua.
Talouskasvu syntyy työpanoksen ja tuottavuuden kasvusta. Syntyvyyden ollessa maailman alhaisimpia ja työperäisen maahanmuuton ollessa edelleen aivan liian alhaisella tasolla, työpanosta on kasvatettava pyrkimyksillä täystyöllisyyteen – eli noin 80 prosentin tasolle.
Hallituksen valitsemat keinot ovat hyviä, mutta todennäköisesti riittämättömiä. Jos tavoitteissa ei onnistuta, ajautuu julkinen talous vakavaan kriisiin ja velka-aste suhteessa bruttokansantuotteeseen voi kohota nykyisestä 74 prosentista nopeahkosti 100 prosentin tasolle. Budjetin alijäämä on ollut vuosia 3-5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Samalla tasolla ovat EU-maista lähinnä Italia, Espanja ja Ranska.
Nokian valtava menestys peitti alleen talouden krooniset ongelmat. Sen jälkeen Suomi onkin valunut tasaisesti yhä kauemmas takamatkalle kansainvälisissä vertailuissa. Huoltosuhde eli työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien suhde työssäkäyviin heikkenee kovaa vauhtia. Erityisesti kasvussa on eläkeläisten määrä. Työllisyysasteen nostamisen lisäksi myös eläkeikää tulisi nostaa.
Muissa Pohjoismaissa on tehty lukuisia muutoksia työmarkkinoihin, kun meillä painitaan yhä 1990-luvun haamujen kanssa. Tarvitsemme samanlaisia joustoja ja vähintään saman työllisyysasteen kuin naapureilla on. Siirtymisen etuuksilta työhön täytyy aina kannattaa.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajista
Heikki Koskenkylä
Eläkkeellä oleva valtiotieteiden tohtori. Aiemmin Suomen Pankin rahoitusmarkkinaosaston päällikkö ja sitä ennen tutkimusosaston päällikkö.
Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta.
2 kommenttia artikkeliin Työmarkkinoiden tehottomuuteen on pakko puuttua
Hyvä ja aina ajankohtainen kirjoitus, kiitos.
Pakko kommentoida kuitenkin sen verran, että näin täältä yrittäjien ruohonjuuritasolta aivan, absoluuttisen ykkös-ongelma työllistämisessä on: verot ja veronkaltaiset sivukulut.
Toiselle sijalle taitaa sitten tulla vakinaisen duunarin palkkaamisen byrokratia.
On SURULLISTA miten päättäjät, asiantuntijat, toimittajat, palkansaajat tai edes moni yrittäjä ei tajua miten KALLIIKSI yhden duunarin palkkaaminen yrittäjälle tulee.
Täysin mahdotonta palkata konttoriapulaista, jotta yrittäjä itse ei joudu hoitamaan firman arkirutiineja vaikka tämän tulisi keskittyä erikoisosaamiseen.
Tätä asiaa EI ratkaise:
– ”kannustinloukkujen” purkaminen
– työmarkkinajoustojen lisääminen
– koulutusresurssien vahvistaminen
– muuttolike maan sisällä sujuvaksi.
Aivan hömppää ja täysin näpertelyä.
Ettei nyt mene herne nenään niin tämä tässä alla on ESIMERKKI.
Jotta työntekijä saa käteen 1000 euroa
tulee yrityksen myynti kasvaa yli 7 000,00 euroa!!!
Työttömyysvakuutusmaksut n. 1,25 %
TyEK, YEL- tai MYEL-vakuutusmaksut n. 25 %
Kunnallisvero n. 18 %
Kirkollisvero 1 %
Sairaanhoitomaksu ~ 1 %
Sairaanhoitomaksun korotus ~ 1 %
Pakollinen tapaturma- ja ryhmähenkivakuutusmaksu
Huomaa, että niden lisäksi työnantaja joutuu pulittamaan vuosilomista ja arkivapaista johtuvat kulut, ml. sairaspoissaolot (joita totta kai on).
Katsoin että vuonna, 2020, oli 113 vapaapäivää. Jokaisesta yritys joutuu maksamaan palkan vaikka työntekijä ei ole paikalla. Tulee siis 1,44-kertainen kerroin. Onhan yritys (kanala, vesivoimala, kuljetusyhtiö, vartiofirma tms) olemassa 365 päivää vuodessa.
Huom, tähän kaikkeen edellämainittuun lisätään vielä 24 prosentin arvonlisävero.
Vielä lisäksi myyntikate. Jos yrityksen rahat tulee siitä, että tuottaa palvelua tai myy tuotteita (kuten valtaosa tekee). Kuvitellaan, että yrityksen myyntikate olisi esimerkiksi 60 %. Tällöin 3 500,- euron myyntikatteen saavuttaakseen liikevaihdon (eli myyntituottojen summan ilman arvonlisäveroa) tulisi olla 3 833,- euroa kuukaudessa. Kun tähän 5 500 euroon vielä lisätään 24 prosentin arvonlisävero, tulokseksi saadaan 7 233,00 euroa/kk.
(Yrityksen on pakko saada katetta toiminnalleen, jotta voi ylläpitää varastoa, kehitystyö, varautua riskeihin jne. Muuten käy kuin Neuvostoliitossa.)
Aika massiivista, eikös vain?
Jotta työntekijä saa 1000 euroa käteen tulee busineksen saada jopa yli 7 000,00 euron myyntiä lisää kuukaudessa.
Näin Suomessa, täytyyhän virkamiestenkin elää. Pakko saada verotettavaa, jotta tulonsiirtoja?
Lisäksi ennen työsuhdetta ja sen alkutaipaleella yrittäjän aikaa – eli rahaa – kuluu rekrytointiin kuuluviin rutiineihin. Tällaisia rutiineja ovat muun muassa työntekijän vakuutusten ja työterveyshuollon järjestäminen, työsopimuksen tekeminen sekä työehtosopimukseen liittyvien pykälien selvittäminen. Nämä vievät yllättävän paljon yrittäjän omaa tuottavaa työaikaa.
Bonuksena vielä kertyy AINA maksettava myös rekrytoinnista, koulutuksista tai uuden työntekijän palkkaukseen liittyvistä vaate-, työkalu- tai toimitilakuluista.
Lähteet
Vero.fi, Veroprosenttilaskuri
veronmaksajat.fi, Työttömyysvakuutusmaksut 2020
Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo, YEL-maksut vuonna 2020
Ilmarinen, Vuoden 2020 työeläkemaksut vahvistettu
Accountor, https://go.accountor.fi/ensimmaisen-tyontekijan-palkkaaminen/
Lakurini, päivälaskuri
Suomessa pitäisi jo ymmärtää se että ainoa tapa kääntää kurssi parempaan on raivata kaikki esteet työllisyyden tieltä. Tätä ei kuitenkaan edelleenkään haluta tehdä. Tätä ei tehnyt edellinen hallitus, eikä sitä todellakaan tee nykyinen hallitus.
Työmarkkinoita on tehostettava ja notkistettava niin että rima työllistyä madaltuu nykyisestä roimasti. Ikäsyrjintä tulee kitkeä juuriaan myöten pois, erikoisammattitutkintojen merkitystä alakohtaisesti vähennettävä ja suhteuttaa niiden tarpeellisuus järkevästi.
Matalapalkka-alojen palkkausta pitää parantaa ainakin sen verran että työpalkka houkuttelee suurudellaan työttömyyskorvausta enemmän.
Osa-aikatyönteon mahdollisuutta on tuettava, sillä osa-aikatyö on aina parempi vaihtoehto kaikille kun kokonaan työttömyys.
Opiskelumahdollisuuksia pitää ehdottomasti tukea kaikkien työikäisten ryhmissä. Työelämämurros käy täysillä kierroksilla ja alan vaihtoa tapahtuu jatkuvasti. On katasrofaalista joka suhteessa, että 45-55 vuotiaiden uudelleenkouluttautumiseen halutaan satsata huonosti, kun näillä ikäryhmillä on potentiaalisia työvuosia 10-20 vuotta vielä edessä.
Petteri Orpo ja Riikka Purra jaksavat horista uusien työpaikkojen luomisesta sosiaalitukia heikentämällä. Tätä höpö höpö teoriaa ei tue yhtään mikään. Kyse on nykyhallituksen asenteellisesta suhtautumisesta työttömiä ja muita huonosti toimeentulevia ihmisiä kohtaan. He lähtevät liikkeelle siitä että kun asumis- ja työttömyystuet leikataan, se surkeastikin palkattu työ houkuttelee enemmän kun pelastusarmeijan yömaja.
Orpon poppoo ei tunne Suomen sosiaalisia kerroksia alkuunkaan, lukuunottamatta sitä skumppaa kilistelevää kemaperse-kerrostumaa. Osa työttömistä ei tule työllistymään nykyisillä tehottomilla ja kömpelöillä näpertelyohjelmilla koskaan, puhumattakaan että se tapahtuisi sosiaalitukia heikentämällä, jolloin ne vähäisetkin henkiset resurssit näillä ihmisillä kuluu hätään selvitymisestä. Sitten on ne työtä tekevät köyhät jotka painavat niska limassa suorittavissa tehtävissä eivätkä silti tahdo selvitytyä. Heitä tässä maassa on paljon.
Suomalaisille pitäisi näyttää valo ja toivo paremmasta. Konkreettisia vaihtoehtoja siitä kuinka ihmiset voivat parantaa omaa elämäänsä. Loputon lannistaminen, uhkailu ja pelottelu eivät tuota toivottua tulosta. Yhteiskunnasta tipahtaneiden syyllistäminen, sättiminen ja nälviminen on kellosepän työn suorittamista vasaralla. Tyhmää.
Mahdollisuuksien rakentaminen ja tarjoaminen on kaikki kaikessa.