Miten paljon alkoholia saisi enintään juoda? Kysyvälle on tarjolla monenlaisia suosituksia. Kaikki ne ovat hatusta vedettyjä arvauksia. Silti suosituksia tehdään ja markkinoidaan, koska niiden avulla halutaan saada ihmiset juomaan vähemmän. Suosituksien antajat sanovat että kansalle pitää vastata aina kun kysytään. Suosituksien tekemisestä kieltäytyneet tietävät että kysymys on väärin asetettu ja että mitään varmaa tai edes suurin piirtein oikeaa ei voi sanoa. Kerron, miksi.
Suositukset perustuvat pääasiassa tutkimuksiin, joissa suurilta ihmisryhmiltä on ensin kysytty paljonko he käyttävät alkoholia sekä tutkittu muita terveyteen liittyvä asioita ja sitten jälkeenpäin selvitetty, kuka on pysynyt hengissä ja kuka kuollut pitkän ajanjakson aikana (esim. 10-20 vuotta). Sitten lasketaan kuolleisuus (esim. 100 000 henkilöä ja vuotta kohti). Kuolleisuus antaa samalla viitteen keskimäärin jäljellä olevasta elinajasta. Suosituksien enimmäismääränä on yleensä se määrä alkoholia, jossa käyttäjien keskimääräinen kuolleisuus on sama kuin elinikänsä raittiiden kuolleisuus. Kutsukaamme tätä paremman puutteessa riskirajaksi. Raittiiden elinaika on lyhyempi kuin riskirajaa vähemmän juovien mutta pitempi kuin rajan ylittävien elinaika. Ylittävien elinaika on sitä lyhyempi mitä enemmän juo. Pisin elinaika lienee jossain raittiuden ja riskirajan keskivälillä.
Kun katselin näistä tutkimuksista tehtyjä noin miljoonan ihmisen tiedot sisältäviä koosteita (meta-analyysejä) huomasin, että niistä oli jätetty pois tutkimus joka käsitti puoli miljoonaa ihmistä. Jos senkin ottaa mukaan, riskiraja on 40 % korkeammalla kuin koosteissa.
Jos ottaa vielä huomioon, että ihmiset aliarvioivat miten paljon ovat juoneet, jälkimmäistäkin riskirajaa pitäisi korottaa vielä tuntuvasti. En kerro miten paljon, koska sekään ei kelpaa neuvoksi ja koska lehdistöllä on tapana repiä siitä harhaanjohtavia otsikoita. Olennaista on tietää, että kaikki nämä arviot ovat niin epätarkkoja, ettei niistä ole käytännössä hyötyä.
Asia mutkistuu entisestään, sillä edellisen kaltaisissa tutkimuksissa ei ole tavallisesti huomioitu tapoja miten alkoholia käytetään. Ihan erilaisia vaikutuksia saadaan riippuen siitä juodaanko nopeasti vai hitaasti, aterian yhteydessä vai tyhjään mahaan, päivittäin vai ei-päivittäin.
Suosituksien epämääräisyydestä kertoo sekin, että kohteen nimi vaihtelee – riskiraja, turvallinen raja, kohtuuraja, järkevä raja – vain muutamia mainitakseni. Kaikki nämä rajat ovat jossain mielessä keskivertoihmistä koskevia keskiarvoja. Ei ole varmaa että rajan alla pysyminen pitää terveenä tai että ylittäminen sairastuttaisi. Takuuvarmaa turvallista rajaa ei ole, vaikka lehdistö joskus vetää tuollaisen johtopäätöksen riskirajoista.
Mielestäni ei ole syytä suureen huoleen, jos pitää huolta kahdesta asiasta. Ensiksi: juo sen verran vähän ja hitaasti, että nukkuu hyvin ja herää reippaana. Toiseksi: katsoo että paino ja verenpaine pysyvät normaalina tai eivät muutu jos kokeilee raittiutta muutaman kuukauden. Erilaisia laboratoriokokeita ja nettineuvojakin on, niitä en suosittele.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Kari Poikolainen
Kari Poikolainen on Helsingin yliopiston kansanterveystieteen dosentti, lääket. ja kir. tri. Hän on aiemmin toiminut mm. Alkoholitutkimussäätiön tutkimusjohtajana ja WHO:n asiantuntijana. Hän on myös julkaissut kirjan Perfect drinking and its enemies (Mill City Press, 2014). Kuva: Pipsa Poikolainen.
10 kommenttia artikkeliin Tarvitaanko suosituksia alkoholin käytöstä?
Kukaan ulkopuolinen ei pysty vaikuttamaan että miten paljon kukin juo,Se on oma valinta ja siihen ei mitkään opastukset auta se on nähty .Jos jollain on ongelma juomisesta niin vaan hän joka juo voi päättää että miten se tarina jatkuu ellei siirrytä pakkohoito menetelmiin ja suljettuihin osastoihin.
Jos oikein ymmärrän, ongelma ei ole se, että annetaan suosituksia tietyn aineen kulutuksesta. Näin tehdään jopa vedestä, jottei kävisi niin kuin Lampeniukselle. Ongelma on, että alkoholin kohdalla suositukset eivät näytä perustuvan tutkimuksiin, joiden hyvyys on vertailukelpoista esimerkiksi silakan syöntiä koskevien tutkimusten kanssa.
Sitten näillä hallinnolliseti asetetuilla suosituksilla on vielä taipumus tulla normiksi: juodaan nyt vielä yksi kierros lisää, kun normi sallii sen, vaikka päässä huippaa jon pahasti.
Muistan vielä ajan, kun ulkomaan matkalta tuotiin aina ”täysi satsi” viinaa sen kummemmin miettimättä onko siihen tarvetta. Kun tuonti vapautui, tulikin ongelma: paljonko oikeastaan tarvitsen alkoholijuomia ja mitä laatua? Lopultakin päädyin pienempään määrään ja ostin tuliaisina miedompia juomia kuin sääntelyn aikana.
Kirjoittajalla näyttää olevan se perusoletus että on turvallinen tai jopa hyödyllinen juomaraja. Sitten on myös hyvin laadittuja meta-analyysejä, joiden tulokset viittaavat siihen, että kansaterveyden kannalta alkoholin juominen ei ole ensinkään hyödyllistä, jos verrataan elämänsä juomatta olleiden ja muiden ryhmien kokonaiskuolleisuutta. Näyttäisi että alan standardi on, että ”raittiiden” vertailuryhmään kuuluu myös ihmisiä jotka ovat juomatta johtuen alkoholi- tai muista terveysongelmista, joten helposti näyttää että ”vähän juovien” ryhmä on terveempi kuin ”raittiiden”, vaikka se ei sinällään pidä paikkaansa. (http://www.jsad.com/doi/10.15288/jsad.2016.77.185) Näin ollen kaiketi suositus olisi, että ei kannata juoda ensinkään. Toki kirjoittaja on näitä tutkimuksia varmasti enemmän lukenut, joten olisi mielenkiintoista kuulla mielipide.
Suositukset: 1) Juo sen verran vähän ja hitaasti, että nukut hyvin ja heräät reippaana. 2) Katso että paino ja verenpaine pysyvät normaalina tai eivät muutu jos kokeilet raittiutta muutaman kuukauden.
Noilla pärjää.
Ohjeissa ärsyttää se, että termit muuttuvat jatkuvasti. Toisekseen kohderyhmien painoa ei ole näkyvissä, vaikka luulisin 120-kiloisen juojan kestävän ns. alkoholia = etanolia enemmän kuin 55-kiloisen joko kerralla tai koko elinaikanaan nautittuna.
Kemia ja elimistö toimivat yleensä luonnon laatimien kaavojen mukaan. Alkoholijuomien etanoliin liittyvät tärkeimmät kaavat ovat palamisajan kaava npT = 120a ja verenalkoholin promillekaava kpc = g (suomalaisille vakioannoksille sovitettuna se on: kpc = 12a). Näistä saadaan palamisajan ja promilletason korrelaatiokaavan yleinen muoto: nT = 10kc. Kaavoissa (n) on maksan kuntokerroin, (p) on juojan paino kg, (T) on etanolin palamisaika, (a) nautittu vakioannosmäärä alkoholijuomaa, (g) nautittu etanolimäärä grammoina, (k) on nestetilavuuskerroin naisella 0,66 ja miehellä 0,759) ja (c) on verenalkoholin promillelukema.
Kun maksa polttaa etanolia normaalilla nopeudella, niin maksan kuntokerroin (n) on yksi. Silloin T = 10kc. Tämä kaavan suppea muoto kertoo, että normaalisti nainen selviää yhden promillen humalasta 6,6 tunnissa ja mies 7,5 tunnissa.
Alkoholimyrkytyskuolemissa verenalkoholi on keskimäärin 3,2 promillea (vaihtelu 2,8 – 7,7). Vuorokaudessa etanolia palaa normaalisti annosmäärä juojan paino/5. Kaavan T = 10kc mukaan laskennalliset huippupromillet ovat miehellä 3,20 ja naisella 3,64.
Palamisaika on globaali yhteinen mittayksikkö, ei tarvitse miettiä nesteunsseja tai paunoja. Myrkytyskuolemien keskiarvopromillet vastaavat suunnilleen vuorokauden = 24 tunnin palamisaikaa. Montako tuntia palamisaikaa = etanoliaikaa on terveellistä tai turvallista?
Mielestäni kohtuus oli työikäisellä väestöllä juojan paino/50 vakioannosta, etanoliaikana 2:24 ja vanhuksilla paino/100, etanoliaikana 1:12. Uusien suositusten mukaan alkoholi on todettu entistä myrkyllisemmäksi ja kohtuuskin on muuttunut vähäisen riskin tasoksi. Olisiko niin, että nykyisin saa nauttia vain paino /100 ja paino/200 annosta keskimäärin vuorokaudessa tai entisen kohtuuden joka toinen päivä.
Agenda pitkä – A4 lyhyt. Jatkan vielä maksan kuntokertoimesta. Se olisi omatoiminen kuntotesti maksalle. Todetaan toimiiko maksa normaalisti, vai onko se yli tai alikunnossa etanolin polttamisessa.
Alkoholivalistuksessa mainitaan, että alkoholin palamisessa voi olla suuri yksilöllisiä eroja. Eipä kerrota mistä ne johtuvat ja miten eroja mitataan.
Alkoholikeskustelusta ja ohjeistuksesta puuttuu nopeuden käsite. Nopeus on kutenkin oleellinen seikka. Onko etanolin palamisnopeus normaali vai epänormaali? Palamisnopeus mitataan kahdella alkometripuhalluksella laskuhumalan vaiheessa. Normaali palamis-/selviämisnopeus on naisella 0,152 ja miehellä 0,133 promillea tunnissa.
Kun puhalletaan tunnin välein, niin promillelukemien erotus ilmoittaa puhaltajan palamisnopeuden. Mitatun ja normaalin nopeuden suhde on maksan kuntokerroin. Tulos voidaan varmistaa puhaltamalla useamman kerran muutaman tunnin aikana, promillelukemien pitää osua samalle laskevalle suoralle promillet – palamisaikakoordinaatistossa. Jos ensimmäinen puhallus tehdään alle kaksi tuntia viimeisestä ryypystä, niin saadaan liian suuri lukema mittausmenetelmän kannalta, virhelähde.
Kuntokertoimen (n) kaava on: n = 10kv, jossa (k) on nestetilavuuskerroin ja (v) mitattu palamisnopeus.
Jos absolutistien joukosta otetaan pois entiset alkoholistit, joille lääkäri on sanonut, että jos ei lopeta alkoholin juontia, niin he kuolevat. Voisi tulokset olla erilaiset. Onhan se aika selvää että sellaiset ”absolutistit”, jotka ovat alkoholilla tuhonneet sisäelimensä kuolevat aikaisemmin kuin absolutistit, jotka eivät koskaan juo alkoholia.
Jos mennään sörkan metroasemalle tutkimaan juomisen ammattilaisia vuosikausiksi, miten valtion alkoholipolitiikka vaikuttaa heidän alkoholinkulutustottumuksiin, voisi saada intresanttia dataa siitä, kuinka alkoholinkulutus juomisen ammattilaisilla on koko ajan täysin vakio, vuosikymmenestä toiseen.
”alkoholinkulutus juomisen ammattilaisilla on koko ajan täysin vakio, vuosikymmenestä toiseen.”
Paljonko tuo vakio on puhtaana alkoholina eli etanolina litroja vuodessa? Normaali maksa pystyy polttamaan etanolia 1,095 litraa juojan painokiloa kohti vuodessa. laskuopin mukaan ammattilaisen vuosikulutus olisi vähintään 50 – 100 litraa etanolia vuodessa.
Intresantti tieto olisi, montako vuosikymmentä kroppa tuota kulutusta kestää. Ammattilaisella maksan kuntokerroin on huomattavasti yli yhden, joten kulutus voi olla oikeasti 150 litran tasolla/vuosi.
Alkoholin käytön suosituksissa pitäisi tarkastella näitä ammattilaisten todellisia kulutustasoja eikä näperrellä matalan riskin 0 – 1 tai 0 – 2 annoksen määrissä mieluummin joka toiselle päivälle.
70 – 150 litraa etanolia vuodessa: tabu vai fakta?