Mikä on Suomen suurin haaste?
– Yleisesti maailmassa teknologinen ja tieteellinen kehitys on nopeutunut niin paljon, ettei tavallinen kansalainen enää pysy perässä. Teknologinen kehitys ja globaali talous asettavat samaan aikaan suuria paineita julkishallinnolle uudistua ja ketteröityä. Vastaavasti Suomessa ja monessa G50-maassa on vuosikymmenten saatossa onnistuttu luomaan niin monimutkaisia lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia rakenteita, etteivät useimmat poliitikotkaan enää ymmärrä niitä. Jos demokratia pohjautuu siihen, että kansa ymmärtää mitä se äänestää, on demokratian pohja nyt uhattuna. Viime vuosina talouskriisin myötä muotiin tullut talouspolitiikan julkinen diskurssi on hyvä esimerkki tästä. Jos kansan mandaatin saaneet poliitikot eivät tosiasiallisesti enää ymmärrä mistä päättävät, se ulkoistaa lainsäädäntövallan valmisteluun osallistuville tahoille. Kokemamme murroksen ja kriisin aikaan tämä on erityisen ongelmallista, koska uudistuksiin tarvittava poliittinen koneisto jähmettyy, mikä edelleen syventää kriisiä. Yhdessä nämä ilmiöt paitsi luovat sosiaalista eripuraa, myös vieraannuttavat kansaa politiikasta. Lopputuloksena on yhteishengen ja luottamuksen mureneminen sekä hajanaiset yhteiskuntajärjestyksen vastaiset reaktiot. Hopealuoteja ei ole olemassa; aikamme haaste on löytää muutokseen yhteishenki.
Mikä on Suomen suurin mahdollisuus?
– Suomella on uskottava ja kehityskelpoinen koulutusinfrastruktuuri sekä hyvät edellytykset olla yritysten ja julkishallinnon automatisaation ja palvelumuotoilun edelläkävijä. Vaikka Nokia-unelman hajoamisen jälkeen olemme ruoskineet itseämme kehityksen kelkasta tippumisesta, omaamme esimerkiksi hallintotaakan määrään nähden yhden maailman paperittomimmista julkishallinnoista. Kokeilevat ammattikorkeakoulut ja Aalto-yliopisto osoittavat jo tietä pois korkeakoulutuksen alojen siiloutumisesta kohti toisiaan sivistävien monitaitureiden yhteiskuntaa. Suomi on 2010-luvulla siirtynyt hiljalleen kokeilu- ja palvelukulttuuriin, joka on kauan ollut Ruotsin ja Yhdysvaltojen menestystekijä. Internetin synnyttämä toimeliaan kansalaisyhteiskunnan kasvu tulee olemaan avainasemassa. Sopeutumiskykyisin menestyy ja onni suosii rohkeaa.
Minkä yksittäisen asian muuttaisit heti?
– Mahdollistaisin järjestäytymättömien työpaikkojen paikallisen sopimisen. Savupiippuyhteiskunnan hengessä ja palkkauskustannusten nousun seurauksena, työllistymisen ehto on nyt mahtua suppeaan ”standardityöntekijän” muottiin; todella monet eivät mahdu, ja laki määrää heidät kotiin tuijottamaan seinää. Moninaisuus on voimavara ja joustavyys hyve.
VIIKON VIERAS
Viikoittain vaihtuva vieras kertoo näkemyksensä Suomen tilasta ja tulevaisuudesta.
Tietoa kirjoittajasta
Lilja Tamminen
Lilja Tamminen on liberaalivihreä poliitikko, Helsingin kaupunginvaltuuston tuore varavaltuutettu, sosiaali- ja työllisyyspolitiikan asiantuntijakonsultti ja yrittäjä. Vuonna 2015 hänen bloginsa palkittiin median ja politiikan asiantuntijaraadin toimesta Suomen parhaana poliittisena blogina. Tammisen erityisalaa ovat Suomen lainsäädännön luoma uniikki talousjärjestelmäkokonaisuus ja digitalisaation talousvaikutukset.
7 kommenttia artikkeliin Laki määrää tuijottamaan seinää
Vihreiden, Vasemmistoliiton tai SDP:n puoluekirjalla varustettujen kannattaisi olla varovaisia ennen kuin lähtevät libertaarin ajatuspajan kolumnisteiksi.
Miksi?
Mikko Nummelin ilmoittaa puoluekannakseen SDP, varoitusta on siis tarkasteltava niistä lähtökohdista.
Suvaitsevaisuuden nollatoleranssin totalitarismi.
Aalto-yliopisto? Miten se on esimerkki mistään muusta kuin suurenmoisesta hypejunasta?
Suurin työllisyys mahdollisuus on ainoastaan palvelualoissa mutta niitä valtio elikkä hallitus vasta rokottaakin ylimääräisillä veroilla
Sekava ja ikävä teksti. Ihan kuin kouluaine. Missä oli jutun pihvi?