Luin Veikka Lahtisen blogitekstin jossa kauhisteltiin Alepan näkyvää roolia Helsingin uusissa kaupunkipyörissä. Kirjoitus aiheutti aika vaatimattoman keskustelun siitä, saako pyörissä olla mainoksia ja jos saa niin millaisia ja minkälaisten yritysten. Lahtiselle Alepa oli erityisen suuri kauhistus, koska S-ryhmän 46 %:n markkinaosuuden vuoksi se on ”monopoli”.
Kiinnostavinta jutussa oli kuitenkin viittaus kansainväliseen ulkomainonnan vastaiseen liikkeeseen. Liikkeellä on ollut jonkin verran menestystä, ehkä näyttävimmin São Paulossa, jossa ulkomainonta on paljolti kielletty.
Lahtinen puhuu mainosvastaisesta liikkeestä ihailevasti. Hänen mielestään, että Suomessakin olisi pitänyt ottaa huomioon ”kansainväliset keskustelut ulkomainonnasta”. Ilmeisesti Lahtinen kannattaisi ulkomainonnan kieltoa tai rajoittamista Helsingissäkin. Huolena Lahtisella ja muilla mainonnan vastustajilla on yleisemmin kaupunkitilan kaupallistuminen.
Minusta ajatus ulkomainonnan vähentämisestä on kerta kaikkiaan hirveä. Kaupankäynti ja liiketoiminta ovat se, mistä kaupungit elävät. Mainonta kuuluu ja on aina kuulunut kaupunkiin, oli kysymys sitten kauppiaiden huutelusta tai neonvaloista, kivijalkakaupan mainoskyltistä tai rakennuksen katolla loistavasta kansainvälisen yrityksen logosta. Jo kaupunki-sana viittaa kaupankäyntiin ja kaupallisuuteen.
Jos jotakin, Helsingissä on liian vähän valomainoksia ja ulkomainontaa. Senaatintori on iltaisin pimeä ja kuollut juuri siksi, että sitä ympäröivät kolmelta puolelta epäkaupalliset, neonvalottomat rakennukset. Kulkija kulkee sen ohi nopeasti kohti edempänä näkyviä kauppojen ja ravintoloiden mainosvaloja.
Asun itse Kalasatamassa, joka tuntuu sijainnistaan huolimatta nukkumalähiöltä ei vähiten siksi, ettei siellä ole juuri kaupallista toimintaa. Kun ei ole kauppoja ja ravintoloita, ei ole niiden mukanaan tuomia ihmisiä eikä katukuvasta urbaania tekeviä mainosvaloja. Kalasataman julkinen tila kaipaisi runsaasti lisää kaupallisuutta.
Ei ole sattumaa, että Lontoosta, New Yorkista, Tokiosta ja Shanghaista ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen öinen kaupunki kirkkaine neonmerineen. Mikään ei ole jännittävämpää kuin astella kaupungissa mainosvalojen valaisemaa katua, kauppiaiden ja kapakoitsijoiden yrittäessä houkutella ostamaan tavaroitaan ja palveluksiaan.
Ulkomainonnan vastainen liike haluaisi, että koko kaupunki näyttäisi hallinnolliselta aukiolta tai nukkumalähiöltä. Ei kiitos!
Minä haluan asua kaupungissa, joka välkkyy mainosvaloja ja jossa raitiovaunut, metrot ja bussit on tapetoitu räikeillä mainosteipeillä. Toivon, että kaupallisuus tunkeutuu joka puolelle kaupunkitilaa. Haluan, että puistot ovat täynnä ravintoloita ja asemat kauppoja, kapakoita ja kaupustelijoita. Mikään ei ilahduttaisi minua enemmän kuin nähdä metrolaiturilla olutkoju tai rinkeli- tai nakkimyyjä. Ilahdun niin pikkuliikkeistä kuin kansainvälisten ketjujen kaupoistakin.
Jos joku tietää kansainvälisestä kaupallista kaupunkitilaa edistävästä liikkeestä, voisin harkita liittymistä.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Heikki Pursiainen
Hallituksen jäsen
Heikki Pursiainen on ekonomisti, valtiotieteiden tohtori ja palkittu kirjailija. Hän on tehnyt merkittävän uran tutkijana, ajatuspajahenkilönä, mediayrittäjä- journalistina, ja toimii nyt Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden päällikkönä. Pursiaisen väitöskirja käsitteli taloustieteen matemaattisia menetelmiä virallisten tilastojen laadinnassa.
22 kommenttia artikkeliin Kaupallisen kaupunkiympäristön puolesta
Seriously, että tällastakin joutuu vielä lukemaan 😀 onkos kirjoittaja koskaan käynyt missään sellaisessa kaupungissa, jossa vaikka nuo kaupustelijat on aivan todella päällekäyviä? Saati sitten jossain Shanghaissa, missä ei edes happi kulje kun niin on ihana talouskasvu päässyt jylläämään. Onhan se tosi jännää sen ekan päivän, jonka jälkeen siihen menee hermot. Niinkuin kaikkiin mainoksiin yleensäkin. Yksi syy, miksi suurkaupungit ovat mielestäni hyvin etovia, on nimenomaan mainonta. (tässä vaiheessa haluan ylistää henkilöä/henkilöitä jotka kehittivät internetin selaustuokioitani parantamaan adblockin)
Jos mainokset olisi EDES rehellisiä tai/ja niissä olisi jotain kultturellista/taiteellista arvoa, niin mikä ettei. Mutta nykypäivänä ne eivät ole mitään muuta kuin keinoja aivopestä ja manipuloida ihmisiä ostamaan jos jonkinmoista maapalloa tuhoavaa ja kuormittavaa paskaa.
En itse kannata suoranaista kieltämistä minkään asioiden suhteen, mutta vaikka olenkin monenlaista hiihtäjää lyhyen elämäni aikana tavannut, on minulle täysin uutta lukea jonkun todella arvostavan kaupunkimainontaa. Toki se tuiki tarpeellista lienee, jotta yritykset saavat asiakkaita, mutta nykyisellään se on aivan hirveätä lehmän lantaa. Mun puolesta riittäis, että pienet yritykset sais käyttää kaupungissa mainostilaa. Suuremmat voi sitten maksaa vaikka siitä, että pääsee johonki telkkariin, ei sitä kukaan täysjärkinen kuitenkaan enää katso. Enkä kyllä äkkiseltään keksi yhtäkään suuryritystä, joka toimis mitenkään moraalisesti ja eettisesti, joten heidän tuotteiden menekkiä ei ole mitään syytä parantaa.
Nostappa vaikka siellä Kalasatamassa katseesi ylös ja nauti tähtitaivaasta, mitä ei välttämättä tuo jäätävä valosaaste ole vielä tärvellyt.
Mutta tällaisia kannanottoja voineekin juuri odottaa henkilöiltä, jotka on tuhlannu elämänsä johonkin talous”tieteeseen” ja arvostaa nykyistä kilpailukulttuuria. HELLUREI lord save us.
Okei anteeksi, mut ärsyttää tällaiset tyypit jotka on ERIMIELTÄ mun kans, aatella. 😉 <3
Ehkä mä vaan nuoremman sukupolven edustajana en vaan voi kerta kaikkiaan sietää mitään kaupallisuutta ja kilpailukykypaskaa, kun näkee mihin moinen sekoilu tätä ihmiskuntaa ja ympäristöä on hitaasti viemässä. Avaa säkin jäbä jo silmäs tai sunkaa jälkikasvulla ei oo täällä mitään tulevaisuutta.
ihmiskunnan romahduksen hetkellä voimme sitten muistella, että kyllä oli kivat mainosvalot kaupungissa. Kuka muka oikeesti on ikinä sanonut, että "menkää sinne X-kaupunkiin, siellä on tosi hienot mainosvalot!" Taitaa kirjoittaja ajaa jonkun mainostajan asiaa tällaisillä ihmisyyttä ja elämää halveksivilla kirjoituksilla.
Ja jos on jotai nokan koputtamista tästä mun kirjoitustyylistä, niin siitä vaan. Kyllä mä voisin tähän helpostikkin raapustaa jotai virallista shaibaa oikein puhtaalla äidinkielellä, mut ku tällainki on hauska kirjoittaa enkä jaksais tuhlaa aikaani tähän jos tää ei olis myös kivaa. it's da internetz language, meme's and shit!
Mutta rauhaa & rakkautta toivon sinullekkin, ihmisveli hyvä. Ja ehkäpä pientä reality checkkiä. Älä myy ittees ja jos oot jo myyny ni kyl sieltäki voi vielä vapautua, rahan orjuus on paha mut kahleet on itse luotu. Kiitos kun sain kirjoittaa ja purkaa hermostumistani 🙂
Ehkäpä tässä kirjoituksessa on rivien välistä luettavissa tiettyä turhautumista, hän kirjoittaa nerokasta satiiria koko Liberan arvomaailmaa ja rahoittajia kohtaa.
Säälittää Heikin puolesta, hänellä sentään ilmeisesti joskus ollut ura ihan vakavastiotettavissa tehtävissä, nyt hän on joutunut alistumaan tälle tasolle, että joutuu leipänsä eteen kirjoittamaan tyhjänpäiväisiä juttuja rikkaiden setien propagandapajassa. Mielenkiintoisia aina tällaiset ihmiskohtalot, mies varmasti itsekin tiedostaa asemansa, kaukana ovat ne ajat riippumattomuuden ajat, jolloin kykeni vielä sanomaan ja kirjoittamaan akateemisen vapauden piirissä mitä todella ajatteli. Nyt mies on kahlehdittu suoltamaan yksisilmäistä roskaa tiettyjen piirien intressien puolesta.
Intressipiiri oli tällä kertaa valomainoskauppiaat
Kyllähän intressipiiri noin yleensäkin on suurpääoma, jonka propagandatorvena tämä sivusto toimii. Uhrina sitten on rehellinen työläinen, jonka verta nuo tahot imevät.
Parahin anarkisti, kyllä tämä saitti tuottaa lähinnä homopropagandaa.
Itsekin pidän homoista ja kannatan heille tasavertaisuutta, siinä suhteessa olemme varmasti yhteneviä kannoiltaan.
Saat ihan vapaasti pitää homoista, mutta oma suhtaumiseni on neutraalia. Juu, ja voivat ihan tasavertaisesti hankkia lapsia, mutta evoluutio perskeles, kun ei suo tuon sortin tasavertaisuutta, joten jää toiveeksi.
Homoillekin tiede on antanut hyvin perustelunsa, luonnossa ei olisi homoja elleivät ne olisi luonnollisia. Ei liene sattumaa, että homouden todennäköisyys kasvaa aina nuoremman veljen kohdalla….
Eivät lisäänny luonnollisesti luonnossa keskenään, vaikka olisi kuinka luonnollista.
Kalasataman Junonkadun yksinäinen Siwa kalpeine mainosvaloineen antaa hauskan kontrapunktin tälle riemujulistukselle. Mutta oikeaan, räikeään suuntaan siellä toivottavasti kohta mennään. Jos ei Redistä tule sitten ihan steriili.
Mainosten kieltäminen on eräs totalitarismin muoto. On todella surullista, että totalitarismi leviää. Haluan elää vapaassa yhteiskunnassa.
Ja mainosten vapaa sijoittelu on toinen totalitarismin muoto.
Minusta räikeys ei itsessään ole tavoiteltavaa – elämää voi olla ilman jättimäistä valosaastettakin. Ongelma on enemmän kaavoituksessa, on annettu rakentaa liiketilatonta ympäristöä.
Yleisesti kannatan tässä jonkinlaista keskitietä, mainoksia saa olla, mutta niiden ei ole pakko olla rumia, räikeitä tai päällekäyviä. Jos mainioista kaupunkipyöristä haluaa jotain huonoa hakea, on se ehkä kokonaisbrändäys ”alepa-fillariksi”, kun suurin maksaja kuitenkin on HSL. Olisi vaikka ”Helsinki-fillari, sponsored by Alepa” tai jotain.
Otetaan takaisin… ei Kalasatama muutu yhtään paremmaksi räikeitä mainoksia lisäämällä. Varsinkaan se ei muutu siten kantakaupungiksi. Kalasataman potentiaali on muualla. Helsingin kaupallinen keskusta lienee sopivan ”räikeä”… elävää elämää ei ole koskaan liikaa, mutta räikeyden lisääminen vie harhaan.
Luojan kiitos että voi asua keskuspuiston vieressä ja pellot toisella puolella eikä yhtään mainos saastetta.
No kas, minäkin asun keskuspuiston vieressä. Suora näkymä makkarin, olkkarin ja keittiön ikkunasta – etäisyys ehkä 50 metriä. Autioiden kävelypolkujen valot loistavat suoraan sisälle.
Tästä syystä olen asiantuntija!
Asiantuntijana ihmettelen suuresti keskuspuiston mielettömän vähäistä käyttöä. Ulkoilutan siellä koiraani kolme kertaa päivässä ja vastaantulijoita on todella harvassa. Oikein vilkkaana päivänä siellä on kourallinen lenkkeilijöitä, ratsupoliisit lööbailemassa, pari kolme koiranulkoilujttajaa. Ehkä joku pultsari. Siinä kaikki. Talvella ei ketään. Ei siis ketään.
Suuri ihmetys on se, että miten on mahdollista, varaa, resursseja ylläpitää tällaista tilaa, jota kukaan ei käytä? Hautausmaallakin on enemmän (eläviä) kävijöitä kuin keskupuistossa.
Olisi korkea aika kaavottaa tuo maapläntti. Ehkä tulisi muutama valomainoskin.
”Ulkomainonnan vastainen liike haluaisi, että koko kaupunki näyttäisi hallinnolliselta aukiolta tai nukkumalähiöltä. ”
Ehe-ehee-heheeheeehe-ehheehehehe-hehehehehe-hhheehheheheheh.
Ulkomainontaa näkee paljon esim. Pohjois-Koreassa!
”Jo kaupunki-sana viittaa kaupankäyntiin ja kaupallisuuteen.” Totta, paitsi ei kaupallisuuteen vaan tullimuuriin. Kaupankäynti oli aiemmin luvanvaraista ja kauppiasoikeuksia myönnettiin vain kaupunkeihin ja jotta tulonsiirto tuotannolta voitiin varmistaa, niin kaupungit perivät tullia kaupungin portilla, josta muistona Tullinpuomin Shell. Poikkeuksen tekivät ruukit, joissa kaupankäynti ei vaatinut kauppiasoikeuksia
Hyvä kirjoitus! Kaupunki tarvitsee ihmisiä, joita toisten palveleminen kiinnostaa eli aktiivisisia kaupunkilaisia! Suurten korporaatiooden logot on tosin vähän tylsiä, mutta tosiaan mielelläni astelen keitaaseen, jonka ovessa lukee ”bar open”.