Valtionyhtiöiden ei pidä toimia yhtiörakenteensa sisällä tulonsiirtomekanismina. Vasemmistoliiton kansanedustaja Honkasalon kritiikki Finnairin toimitusjohtajan bonuksista ja vaatimus valtionyhtiöiden sosiaalisesti oikeudenmukaisemmasta tulonjaosta asettaa yhtiöt kilpailullisesti epäedulliseen asemaan. Samalla niiden kansalaisten hyvinvointia lisäävä vaikutus heikkenee.
Kriisivuosi ja bonukset – eri vuosina
Lentoliikenne kohtasi ennennäkemättömiä tappioita vuonna 2020 ja valtionyhtiö Finnair oli autettava kriisin yli. Hallitus päätyi pääomittamaan Finnairia noin 300 miljoonalla eurolla ja takaamaan yhtiön lainoja 600 miljoonalla eurolla. Kriisin poikkeuksellisuudesta kertoo se, että tukitoimista huolimatta taloutensa tasapainottamiseksi Finnair turvautui laajoihin lomautuksiin ja irtisanoi 1000 työntekijää.
Vasemmistoliiton kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Veronika Honkasalo ilmaisi paheksuntansa Finnairin toimitusjohtaja Topi Mannerille maksettujen bonusten johdosta. Viime viikolla (18.2) Suomen Kuvalehti toi esiin, että Mannerille maksettiin vuonna 2020 lähes 400 000 euroa bonuksia, minkä myötä pääjohtajan kokonaisansio nousi 46 prosenttia 1 125 233 euroon.
Tilanteen tulkintaa hämmentää Euroopan komission kesällä 2020 tekemä linjaus, jonka mukaan valtiontuen hyväksymisen ehtona on bonusten kielto 2020-2023. Mannerin kokonaisansioiden nousu muodostui kuitenkin lyhyen ja pitkän aikavälin kannustinohjelmista ja perustui tehtyihin tuloksiin – ennen vuotta 2020.
Honkasalon mukaan on kestämätöntä, että valtionyhtiön varoja on siirtynyt tässä määrin johdon bonuksiin. Tilanne voi näyttäytyä räikeänä, kun otetaan huomioon Finnairin tekemät irtisanomiset ja lomautukset. Kokonaisuudessaan Finnairin henkilöstön vuosiansiot laskivat 40 prosenttia.
Honkasalon mielestä tilanteessa, jossa työntekijöiden tuloja on leikattu, valtion enemmistöomisteisessa yrityksessä tulisi noudattaa pidättyväisyyttä johdon palkitsemiskäytännöissä.
Hän viittaa valtion omistajapolitiikkaa koskevaan periaatepäätökseen, jonka mukaan valtio omistajana edellyttää aina kohtuullisuutta, oikeudenmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä. Kun yhtiön pelastamiseen on käytetty veronmaksajien rahoja ja bonusjärjestelmää ei kuitenkaan ole rajoitettu, tilanne koettelee Honkasalon mielestä yleistä oikeustajua.
Myytti yleisestä oikeustajusta
Ongelma on se, että ei ole olemassa yleistä oikeustajua. Ihmisten henkilökohtainen moraali tai suhde oikeusjärjestelmään voidaan ajatella kimppuna erilaisia näkökulmia, jotka voivat poiketa monin tavoin lainsäädännön tai muiden normistojen sisällöstä.
On kuitenkin tärkeää, että lainsäädännön sisältämien arvojen ja ihmisten käsitysten välillä on riittävä vastaavuus. Rationaalinen ja humaani lainsäädäntö perustuu järjestelmän legitimiteettiin, minkä vuoksi olisi parempi puhua hyväksyttävästä legitimiteetistä kuin yleisestä oikeustajusta.
Kun mietimme Mannerin palkitsemisen kohtuullisuutta tai oikeudenmukaisuutta, meidän ei itse asiassa tule miettiä sitä suhteessa irtisanomisiin ja lomautuksiin, vaan suhteessa siihen kontekstiin jossa sopimus tehtiin. Hänelle maaliskuussa 2020 maksettu bonus oli vuoden 2019 tuloksesta (noin 75 milj.) jolloin oli mahdotonta arvioida koronan vaikutuksia lentoliikenteelle.
Finnairin liikevaihdosta katosi sittemmin 75 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna, vetäen yhtiön tuloksen 600 miljoonaa tappiolle. Tätä ei kuitenkaan tiedetty kun Mannerin palkitsemisesta sovittiin. Sovitusta on pidettävä kiinni. Jos meillä on “yleistä oikeustajua” niin tämä periaate löytyy siitä varmasti.
Manner itseasiassa leikkasi omaa palkkaansa 15 prosenttia puolen vuoden ajalta ja hänen kokonaispalkkansa laski edellisvuodesta. Ottamatta kantaa eleen mittakaavaan, sen symboliarvo on tunnustettava.
Valtio on huono ja laiska omistaja
Valtionyhtiöt ovat kestoaiheita julkisessa keskustelussa, jossa esiintyy tyypillisesti niin väärinkäsityksiä kuin politikointiakin. Useimmiten diskurssin keskittyy kysymyksiin yhtiöiden johtamisen laadusta ja niistä intresseistä mitä julkiseen omistajuuteen liittyy.
Siinä mielessä Honkasalo on tunteilla ratsastavassa palkkapopulismissaan oikeassa, että kun valtio kerran omistaa yrityksiä, niin Finnairin jakamat bonukset ovat yksi keino kiinnittää palkkioihin huomiota.
Hän on kuitenkin väärässä siinä, että voisimme muuttaa takautuvasti sopimuksia tässä yksittäisessä tilanteessa vaarantamatta samalla kaikkien valtio-omisteisten yritysten sopimussitoumusten uskottavuutta.
Valtio-omistuksen ongelmakohtien ratkaiseminen
Tulonsiirtoihin tottuneessa Suomessa nousee säännöllisesti kohuja valtionyhtiöiden hallituksen ja johdon palkitsemisesta. Tämä nähdään – taas kerran – sen kuluneen kakunjako-esimerkin kautta, jossa nämä bonukset ovat muilta, eli työntekijöiltä pois.
Mutta yhtiöiden tehtävä on tuottaa voittoja omistajilleen, ei olla veroprogressio-Suomi pienoiskoossa. Yhtiöiden kannattaa palkata mahdollisimman pätevät huippuosaajat johtajikseen, koska he tuottavat lisäarvoa, siis yli palkkansa verran tuottoa.
Ja sitten vielä se tärkein fakta Honkasalon esiin nostamassa asiakontekstissa: mitä enemmän valtionyhtiö tuottaa voittoja, sitä enemmän valtio saa verotuloja ja meillä on varaa tulonsiirtoihin tässä maassa.
Jos vaadimme valtionyhtiöiltä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa tulonjakoa yrityksen sisällä, estämme heitä kilpailemasta tehokkaasti ja tekemästä hyvää tulosta. Tässä tapauksessa on fiksuinta joko antaa valtio-omisteistenkin yritysten käyttäytyä kuin normaalit yritykset, tai yksityistää ne ja saada näin enemmän jakovaraa. Meidän ei tule käyttää niitä epämääräiseen hyvesignalointiin, se on ainoastaan kallista ja typerää.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajista
Inari Kulmunki
Kognitiotieteestä väitelleellä Inarilla on laaja kokemus tutkimustehtävistä eri tieteenaloja yhdistävistä kansallisista ja kansainvälisistä hankkeista. Hän on toiminut muun muassa vierailevana tutkijana Frankfurtin Max Planck-instituutissa (MPIEA). Inari on Suomen Ekomodernistien hallituksen jäsen ja on vaikuttanut myös The Ulkopolitist-verkkolehden viestinnässä.
Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta.
3 kommenttia artikkeliin Finnair-pomon bonukset ja valtiosta omistajana
”Ongelma on se, että ei ole olemassa yleistä oikeustajua. Ihmisten henkilökohtainen moraali tai suhde oikeusjärjestelmään voidaan ajatella kimppuna erilaisia näkökulmia, jotka voivat poiketa monin tavoin lainsäädännön tai muiden normistojen sisällöstä. On kuitenkin tärkeää, että lainsäädännön sisältämien arvojen ja ihmisten käsitysten välillä on riittävä vastaavuus. Rationaalinen ja humaani lainsäädäntö perustuu järjestelmän legitimiteettiin, minkä vuoksi olisi parempi puhua hyväksyttävästä legitimiteetistä kuin yleisestä oikeustajusta.”
Ymmärrän ehkä pointin, mutta en siltikään ehkä ymmärrä. Ongelma on se, että jos ei ole olemassa yleistä oikeustajua, ei ole olemassa hyväksyttävää legitimiteettiäkään. Silloin sekin on vain kimppu erilaisia näkökulmia, jotka voivat poiketa monin tavoin. Legitimiteetti voi joidenkin silmien edessä olla ja toisten ei. Konkreettinen esimerkki ovat vaikkapa punaiset valot keskellä yötä, kun jalankulkija kohtaa ne. Osa kävelee punaisia vasten, kun ei näe punaisilla valoilla tilanteessa legitimiteettiä, osa jää odottamaan. Tai ns. kakkalakilainsäädäntö, jota valtaosa säädösten kohtiesta ei edelleenkään kai noudata, eivätkä kunnatkaan erityisemmin halua rajallisia resurssejaan sen valvomiseen, onko jollain laissa säädetty jätevedenpuhdistusjärjestelmä mökillään vai eikö ole.
”Kun mietimme Mannerin palkitsemisen kohtuullisuutta tai oikeudenmukaisuutta, meidän ei itse asiassa tule miettiä sitä suhteessa irtisanomisiin ja lomautuksiin, vaan suhteessa siihen kontekstiin jossa sopimus tehtiin.”
Ei asia noinkaan ole. Irtisanomisissa ja lomautuksissa on käytännössä keskeytetty ihmisillä voimassa olleet sopimukset. Siinä kontekstissa, jossa he ovat sopimuksensa tehneet, he ovat odottaneet tulojensa jatkuvan – ilman että ovat osanneet arvata jotain koronakriisiä. Muu henkilöstö on ollut samassa veneessä siinä mielessä. Heidän sopimuksensa on kuitenkin rakennettu niin, että työnantajalla on eräänlainen veto-oikeus keskeyttää palkanmaksu ilman, että maksettavaksi tulee kultaista kädenpuristusta. Myös toimitusjohtajasopimukseen on mahdollista – ja monien mielestä jopa reilua – rakentaa vastaava ehto. Lisäksi Finnairin henkilökunnasta 1700 luopui jälkikäteen osana yhtiön talouden pelastamisohjelmaa osasta jo sitovin sopimuksin sovituista lisäeläkkeistään: https://www.iltalehti.fi/talous/a/c6f068e5-0fd8-43cd-8d72-b2403be92fe1 , mihin liittyvien vastuiden vähenemisestä Finnair sai jopa 75 miljoonan euron kertaluonteisen lisätulon.
”Sovitusta on pidettävä kiinni. Jos meillä on “yleistä oikeustajua” niin tämä periaate löytyy siitä varmasti. ”
Ei välttämättä. Vaan ehkä niin, että jos joltain vastentahtoisesti leikataan jo sovitusta, sitten voi olla erityisen reilua muidenkin joustaa. Kuten edellä oleva esimerkkikikin todentaa, jossa työntekijät luopuivat oikeuksistaan ja tulevista tuloistaan, joista oli jo sovittu. Osa heistä olisi varmasti halunnut pitää kiinni oikeuksistaan, mutta asiaan ei annettu tehdä yksilökohtaista ratkaisua.
”Hän on kuitenkin väärässä siinä, että voisimme muuttaa takautuvasti sopimuksia tässä yksittäisessä tilanteessa vaarantamatta samalla kaikkien valtio-omisteisten yritysten sopimussitoumusten uskottavuutta.”
Heh heh. Juuri noin kuitenkin Finnairin lisäeläkkeiden kohdalla tehtiin, leikaten niitä 75 miljoonalla eurolla. Vaarannettiinko siis kaikkien valtio-omisteisten yritysne sopimussitoumusten uskottavuus, kun peräti 1400 sopimuksen kohdalla muutettiin takautuvasti sopimuksia Finnairin johdon ja eläkesäätiön keskinäisellä sopimuksella, joka vaikuttaa peräti 1400 asianomaiseen?
”Ja sitten vielä se tärkein fakta Honkasalon esiin nostamassa asiakontekstissa: mitä enemmän valtionyhtiö tuottaa voittoja, sitä enemmän valtio saa verotuloja ja meillä on varaa tulonsiirtoihin tässä maassa. ”
Ei välttämättä. Riippuu mihin maahan mikäkin yhtiö tulojaan lopulta verotuttaa. Valtionyhtiöistäkin useat ainakin vielä lähimenneisyydessä harjoittivat vero-optimointia, ja koittivat siirtää tulojaan veroparatiiseihin, vältellen Suomen valtion verotusta…
Asianosaisia, joiden sopimuksia ja tulevaa lisäeläkekertymää jälkikäteen Finnairin toiveesta heikennettiin yhteensä 75 miljoonalla eurolla (vuoden 2020 rahassa, indeksikorotukset tulevien vuosien rahassa oletettavasti enemmänkin), olikin siis 1700, ei vain 1400.