Pakolaisten auttaminen lähialueilla: Auttamiskerroin

Pakolaisten auttaminen lähialueilla: Auttamiskerroin

Kirjoituksessa argumentoidaan, että pakolaispolitiikan kriteeriksi olisi nostettava kustannusvaikuttavuus-analyysi. Siinä kysytään, kuinka monta pakolaista heidän auttamisekseen nyt käytettävällä rahamäärällä olisi autettavissa heidän lähialueillaan sen sijaan, että heistä muutamat tuodaan länsimaihin. Kirjoituksessa lasketaan ns. auttamiskertoimet Lähi-Idän maille. Ehdotettu kriteeri ei poista kansainvälisten sopimusten merkitystä: niitä tulisi kuitenkin soveltaa niin, että lukumääräisesti yhä useampia ihmisiä voidaan auttaa.

Johdanto

Valtioiden rajat ylittävä ihmisten liikkuminen on noussut yhdeksi aikamme suurista yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä. Onneksi alalla on runsaasti aineistoihin perustuvaa deskriptiivistä tutkimusta. Samaan aikaan tarvitaan kuitenkin analyyttisia arvioita politiikan taustalle, johon löytyvät välineet taloustieteestä. Myös eettiset näkökohdat eli ihmisoikeus-seikat on otettava huomioon. Ne määrittävät sen, miten mitoitetaan pakolaisten auttamiseen suunnattavat resurssit. Kustannustehokkuuden puolestaan tulisi määrätä se, millä tavalla avustaminen tulisi toteuttaa. Työperäinen ja humanitaarisen maahanmuutto täytyy käsitellä erillisinä tutkimus- ja politiikkateemoina.

Tässä kirjoituksessa tutkitaan periaatetta pakolaisten auttamisesta heidän lähialueillaan, koska se on kustannustehokasta. Esimerkiksi ukrainalaisten sotapakolaisten auttaminen Euroopassa noudattaa periaatetta, että Eurooppa on heidän lähialuettaan.

Optimaalinen maahanmuuttopolitiikka käsitteenä

Taloustieteen tutkimustradition mukaan parasta politiikkaa on sellainen, joka tuottaa kansalaisilleen mahdollisimman korkean hyvinvoinnin tason. Tämä periaate on helppo hyväksyä. Yksi vaikeus kuitenkin on siinä, että eri väestöryhmien intressit voivat olla ristiriitaiset. Ristiriitaisia ovat myös poliitikkojen mieltymykset ja valtapoliittiset intressit. 

Niin sanotussa ”utilitaarisessa” hyvinvointikriteerissä kunkin yhteiskunnan jäsenen ajatellaan saavan saman painokertoimen. Vaihtoehtoisessa ”rawlsilaisessa” kriteerissä vain kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimijoiden hyvinvointivaikutus on merkityksellinen. Omassa tutkimustyössäni (Glazer, Kanniainen, Poutvaara, 2008) olen tutkinut muuttoliikettä kummankin tyyppisen kriteerin näkökulmasta.

Hyvinvointivaikutukset muille kuin muuttajille itselleen syntyvät siitä, että esimerkiksi koulutetun maahanmuuttajan lähtömaa on tyypillisesti menettäjä, kun taas muuttoliikkeen kohteena oleva maa on hyötyjä, jos tulijat vahvistavat sen kokonaistuotantoa ja julkista taloutta. Humanitaarisen maahanmuuton osalta tämä ei kuitenkaan päde, jos pakolaisten työllistämisaste jää matalaksi. Olen aikaisemmin arvioinut tätä ongelmaa katsastamalla Ruotsin ja Itävallan aineistoihin perustuvat vertaisarvioidut tutkimukset (Kanniainen, 2020).

Työperäisen maahanmuuton hyödyt tulomaalle ovat kiistattomat

Tutkimustulokset ovat selkeät: lähtömaa häviää ja tulomaa voittaa saadessaan osaavaa työvoimaa palvelukseensa (Battisti, Felbermayr, Peri, Poutvaara, 2018, jossa on yli 60 viittausta). Erinomainen selvitys työperäisestä maahanmuutosta Suomessa on Kurronen ja Pyykkönen (2021), jossa ehdotetaan maahanmuuttajalle määräaikaista työviisumia. Aikaisemmin saman idean oli esittänyt Panu Poutvaara. 

Koulutetun väestön siirtolaisuudessa lähtöalue on menettävä osapuoli, koska se on kouluttanut lähtijän. Sille kuuluisi tästä kompensaatio, mitä voi pitää yhtenä kehitysavun perusteena. Tähän suuntaan vaikuttavat myös siirtolaisten kotimaahansa tulouttamat tulot. Esimerkiksi Filippiinien kansantulosta peräti 10 % tulee filippiiniläisten ulkomailta lähettämistä tuloista. 

Teoriamaailma: ihmisten vapaa liikkuvuus vahvistaa hyvinvointia

Vuoden 1956 artikkelissaan amerikkalainen taloustieteilijä Charles Tiebout esitti analyysin vapaan liikkuvuuden vaikutuksesta hyvinvointiin maan sisällä. Hän oivalsi, että vapaa liikkuvuus saisi päättäjät kullakin alueella pitämään – vapaasti tulkiten – verotuksensa kurissa ja mitoittamaan julkiset palvelut kansalaisten tarpeita vastaaviksi. Jos he eivät tässä onnistuisi, ihmiset äänestäisivät jaloillaan ja siirtyisivät niille alueille, joissa verotus ja palvelut vastaisivat paremmin heidän toiveitaan. Vapaa liikkuvuus loisi oikeat kannusteet alueiden päättäjille ja maksimoisi kansalaisten hyvinvoinnin. 

Vaikka Tiebout käsitteli maan sisäistä liikkuvuutta, analyysi pätee muuttoliikeanalyysiin myös globaalissa yhteydessä. Maailma ilman rajoja olisi sen mukaan ihmiskunnalle paras mahdollinen maailma.

Kirjoituksessani ”Rajaton maailma olisi katastrofi” (US 12.2.2022) selitin, miksi vapaan liikkuvuuden idean mukaan toimiminen olisi nykymaailmassa katastrofi: tulotasot ja sosiaaliturva ovat totaalisesti eri tasolla globaalin maailman eri maissa ja niiden yhtäläistyminen on utopiaa.

Pakolaiset: tekeekö Migri vääriä päätöksiä?

Pakolaisten osalta hyvinvointianalyysi on vaikeampi. Tähän on yhtenä syynä heitä koskeva informaatio-ongelma: ketkä ovat aidosti suojelun tarpeessa ja ketkä elintasopakolaisia?

 Informaation talousteoriassa tämäntyyppiset ongelmat tunnetaan informaation vääristämisongelmina (moral hazard). Suojelun tarpeen arviointi perustuu usein kertomukseen, jonka uskottavuutta tulomaan viranomaisten on vaikea varmistaa. Migri hylkää perusteettomina puolet turvapaikkahakemuksista. Migrin päätöksistä voi valittaa useita kertoja eri oikeusasteissa. Migrillä on usein vastapuolenaan lobbarit, jotka itse hyötyvät rahallisesti turvapaikkaprosessista, etenkin valitusprosesseista.

Ongelma konkretisoitui äskettäin, kun irakilainen maahanmuuttaja väitti Suomesta Irakiin palautetun isänsä tulleen siellä surmatuksi. Suomi sai langettavan päätöksen 2019 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Sittemmin paljastui kyseessä olleen lavastus ja asiakirjojen väärennys: isä olikin Irakissa elossa. 

Humanitaarinen maahanmuutto on tehoton tapa auttaa massoja

Humanitaarinen maahanmuutto eli pakolaisuus eroaa työperäisestä maahanmuutosta. Pakolaisuuteen liittyy toiminnallisia ja pakolaisten toimeentuloon liittyviä erityisiä kustannuksia. Pakolaisten koulutustaso ja tuottavuus ovat alemmat kuin työperäisen maahanmuuton muodossa tapahtuvassa siirtolaisuudessa. Siksi pakolaisten integroituminen työmarkkinoille on hitaampaa. Työmarkkinoille pääsy on myös rajoitettua johtuen anomusten käsittelyajoista, henkilöiden dokumentaation puutteista. Lisäksi heidän anomustensa käsittely ja toimeentulonsa sitovat vastaanottajamaan resursseja. 

Mainituista syistä johtuen pakolaisten vaikutukset julkiseen talouteen ovat usean vuoden ajan julkisen talouden tasapainoa heikentäviä ja julkista velkaa kasvattava. OECD-maiden ulkopuolisten maahanmuuttajien saamien tulonsiirtojen ero kantaväestön saamien tulonsiirtojen kanssa säilyy noin 20 vuotta (Sarvimäki, 2011). 

Tutkimuksia Ruotsin aineistoilla

Ruotsin aineistoon perustuen Ruist (2015) Flood ja Ruist (2015) raportoivat pakolaisuuden korkeista kustannuksista julkiselle sektorille ja tulojen uudelleenjaosta kantaväestöltä pakolaisille. Aldén ja Hammarstedt (2019) tutkivat pakolaismaahanmuuton vaikutuksia Ruotsin julkiseen sektoriin maahan saapumista seuranneiden vuosien 2006-2012 aikana.

Aineistona olivat 18-vuotiaat tai tätä vanhemmat maahanmuuttajat, jotka muuttivat Ruotsiin Afrikasta, Lähi-Idästä ja (muista) Aasian maista. He tutkivat sitä, miten näiden maahanmuutto vaikutti julkisiin tuloihin (verot, sosiaaliturvamaksut) ja julkisen sektorin kustannuksiin (sosiaaliapu, asumistuki, lapsilisä, opintotuki, vanhempaintuki, työttömyyskorvaus, eläke, sairaalatuki, koulutus, rikollisuus ym.). Yhteiskunta on vastuussa pakolaisten toimeentulosta (asuinmenot ja muut tuet) myös hakemusten käsittelyaikana, mutta näitä kustannuksia tutkimukseen ei kuitenkaan voitu sisällyttää. 

Oleellinen on kysymys siitä, kuinka nopeasti pakolaiset sijoittuvat työmarkkinoille uudessa kotimaassaan. Tutkimuksen päätulos voidaan tiivistää seuraavasti: pakolaisten maahanmuutto aikaansaa nettokustannuksen julkiselle taloudelle useiden vuosien ajaksi ja tämä kustannus paljolti riippuu pakolaisten sulautumisesta työmarkkinoihin.

Yhteen lukuun kiteytettynä keskimääräisen pakolaisen nettokustannus Ruotsin julkiselle taloudelle seitsemän vuoden jaksolla 2006-2012 oli -987,000 Ruotsin kruunua. Kustannus oli korkea vielä seitsemän vuoden jälkeen maahantulosta. Pakolaisen lasten sukupolvi sittemmin hyödyttää tulomaata, mutta tämä ei korvaa tulomaan kustannuksia ensimmäisen sukupolven osalta.

Taulukko. Vuosina 2005-2007 Ruotsiin saapuneen maahanmuuttajan nettokustannus (Ruotsin kruunua) Ruotsin julkiselle taloudelle (Aldén ja Hammarstedt, 2019).

Vuosi 2005 2006 2007
2006 -191,806
2007 -173,966 -180,546
2008 -146,427 -160,871 -188,528
2009 -141,776 -151,422 -179,894
2010 -129,063 -138,735 -161,096
2011 -108,731 -119,557 -142,478
2012 -95,374 -110,750 -131,754

 

Ensimmäisenä maahanmuuton jälkeisenä vuonna maahanmuuttajaa kohden laskettu vaikutus julkiseen sektoriin oli -192,000 Ruotsin kruunua, kun maahanmuuttaja saapui Ruotsiin vuonna 2005. Vuosina 2006 ja 2007 Ruotsiin saapuneiden maahanmuuttajien tapauksessa nettovaikutus oli -181,000 ja -189,000 Ruotsin kruunua. Seitsemän vuotta maahanmuuton jälkeen vaikutus oli yhä negatiivinen, -95,000 Ruotsin kruunua.

Tutkijat vertasivat 41-vuotiaiden vaikutusta julkiseen talouteen. Kantaväestöön kuuluva 41-vuotias tuotti julkiselle taloudelle 194,000 Ruotsin kruunua keskimäärin. Yliopistokoulutuksen saanut puolestaan tuotti vuosittain julkiselle sektorille 244,000 Ruotsin kruunua, kun taas matalan koulutuksen saanut tuotti keskimäärin 104,000 kruunua. Kantaväestön positiivinen panos pakolaistaustaisiin verrattuna johtuu siitä, että heidän työllisyysasteensa on selvästi korkeampi (ks. taulukko), noin 91%, yliopistokoulutuksen saaneilla 95% ja peruskoulun käyneillä vain 71 %. 

Taulukko. Työllisyysasteet Ruotsiin 2005-2007 muuttaneilla pakolaisilla (Aldén ja Hammarstedt, 2019)

Yliopistokoulutus           Pakollinen peruskoulu

Vuosi 2005 2006 2007 2005 2006 2007
2006 11,5 8,0
2007 25,5 14,8 18,7 14,6
2008 40,4 26,3 8,5 31,0 23,2 9,5
2009 41,1 30,6 17,1 29,1 25,9 16,6
2010 49,1 38,4 26,7 36,8 32,9 23,8
2011 55,4 46,5 35,4 41,9 38,0 27,7
2012 60,3 49,7 41,0 47,9 41,5 32,0

 

Vuonna 2005 Ruotsiin saapuneiden yliopistokoulutuksen saaneiden pakolaisten työllisyysaste oli 11,5 % vuonna 2006 ja vuoteen 2012 mennessä nousi 60,3%:iin. Vain peruskoulun käyneillä pakolaisilla vastaavat luvut olivat 8,0% ja 47,9%. Koulutetut pakolaiset aiheuttavat Ruotsin julkiselle taloudelle nettokustannuksen, mutta selvästi pienemmän kuin kouluttamattomat.

Pakolaisten vaikutus julkiseen talouteen Itävallan aineistossa

Holler ja Schuster (2020) käsittelivät vuonna 2015 alkaneen pakolaismaahanmuuton pitkän aikavälin vaikutuksia Itävallassa. Tulijat olivat pääasiassa Lähi-Idästä ja Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta. Nettovaikutusta julkiseen talouteen mitattiin kunkin pakolaisen maksamien verojen ja julkisten tulonsiirtojen (ml. terveydenhuolto, koulutus ym.) erotuksella. Elinkaari jaettiin kolmeen jaksoon: koulutusjakso, työikä ja eläköityminen. 

Ensimmäisessä ja kolmannessa vaiheessa vaikutus oli julkistaloutta heikentävä maksettavien eläkkeiden ja terveydenhuoltomenojen johdosta. Toisessa vaiheessa vaikutus oli positiivinen paitsi vähän koulutetuilla, joilla se jäi negatiiviseksi. Työllisyysasteen kasvaessa ajan myötä pakolaiset kaikissa osaamisen ryhmissä kuitenkin tulivat nettomaksajiksi, mihin vaikuttaa sekin, että heidän osaamisensa vahvistui. 

Tutkimuksen päätuloksen mukaan pakolaismaahanmuuton nettovaikutus oli julkista velkaa kasvattava läpi koko simulaatiohorisontin 2015-2060. Kunkin pakolaisen nettokustannus oli noin -10,000 € vuonna 2020, -2,000 € vuonna 2040 ja nettohyöty +3,000 € vuonna 2060. Kumulatiivinen nettokustannus julkiselle taloudelle pakolaismaahanmuuttajaa kohden nousi keskimäärin -183,000 euroon vuoteen 2060 mennessä. Sen seurauksena pakolaismaahanmuuttoon liittyvä julkinen velka kasvaa kumulatiivisesti 3,1 % suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2060 mennessä.

Ulkomaalaistaustaisten työllistyminen Suomessa

Tilastokeskuksen raportin ”Ulkomaalaistaustaisten työllistyminen” (Tarja Nieminen 3.2.2021) mukaan vuonna 2020 suomalaistaustaisten miesten työllisyysaste oli 78% eli yli 10%-yksikköä korkeampi kuin ulkomaalaistaustaisilla miehillä, joka oli 71% vuonna 2020. Naisilla vastaavat luvut olivat 76% ja 60%. Luvuissa heijastuvat virolais- ja venäläistaustaisten maahanmuuttajien korkeat työllissyysasteet, jotka olivat 79% ja 68%. Sen sijaan Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneiden työllisyysasteet olivat matalammat, miehillä 60% ja naisilla 41%. 

Työllisyysvaikutuksiltaan työperäinen maahanmuutto ja pakolaisuus ovat siis kovin erilaisia. Vuoden 2014 tietojen mukaan Suomessa 5-10 vuotta asuneiden pakolaisten työllisyysaste oli kyseisessä tilastokeskuksen raportissa vain 30%, yli 10 vuotta asuneilla 52%. 

Oikeus rajoihinsa on kunkin kansan perusoikeus

On vaadittu, että maailmasta pitäisi poistaa valtioiden väliset rajat. Se on yhtä järjetöntä kuin esittää, että ihmisillä ei pitäisi olla oikeutta oman kodin turvaan, vaan että kaikki on oltava yhteistä. Turvallisuus on ihmisten perusoikeus. Jos valtioilla ei olisi omistusoikeutta rajoihinsa, tällä olisi katastrofaaliset seuraukset maailmassa, jossa elintasoerot ovat yhä mittavat ja sosiaaliturva rajusti poikkeava valtioiden välillä. Kansojen omistusoikeus rajoihinsa valtioiden tasolla ja ihmisten oikeus omaisuuteensa yksilöiden tasolla sisältää peruskannusteen rakentaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan itselle ja perheelle.

Puolaa on arvosteltu EU:n piirissä siitä, kun se on kieltäytynyt vastaanottamasta pakolaisia. Ukrainan sodan seurauksena Puola on kuitenkin vastaanottanut ukrainalaisia EU-maista eniten, yli kaksi miljoonaa. Puolan linjaus itse asiassa toteuttaa sitä EU:ssakin kannatusta saanutta periaatetta, että pakolaisia on pyrittävä auttamaan kotimaissaan tai lähialueilla. Myös Kreikka, Itävalta ja Unkari ovat noudattaneet samaa periaatetta. EU on maksanut Turkille miljardeja euroja, jotta Turkki ei päästäisi alueelleen sijoittuneita pakolaisia Eurooppaan.

Kertokaa balteille, että ei heillä ole oikeutta omiin rajoihinsa? Kertokaa se Ukrainalle, jonka rajojen ylitse Venäjän armeija hyökkäsi.

Rajojen avaamista on humanitaarisin perustein vaadittu Valko-Venäjän aiheuttaman siirtolaiskriisin yhteydessä syksyllä 2021. Lähi-Idän väestö on 650 miljoonaa, Afrikan väestö 1,3 mrd ja kasvaa yhä vauhdilla. Tulijoita Eurooppaan siis riittää. Vapaa rajan ylitys ja sosiaaliturvan erot maiden välillä ovat mahdoton yhdistelmä.

Kun presidentti Donald Trump alkoi rakentaa aitaa Meksikon rajalle, se perustui laajaan kannatukseen häntä äänestäneiden joukossa. USA:ssa asuu yli 11 miljoonaa meksikolaista ja määrän kasvua oli haluttu säädellä.  Vaikka kysymys on monimutkainen, aidalla on oikeutuksensa, jos se on äänestäjien enemmistön tahto ja demokraattisesti valitun hallinnon päättämä. Seuraavat päättäjät voivat sen toki purkaa, jos kansan enemmistön mieli muuttuu.

Yksi ongelman lähde on Geneven 1951 pakolaissopimus. Se on laadittu toisenlaisen maailman oloihin, ei elintasopakolaisten massamuuton moraaliseen arviointiin, vaikka ”hyvät ihmiset” – ihmisoikeuksien puoltajat – ovat toista mieltä. Prof. Martti Koskenniemen mukaan Geneven sopimus on vanhentunut. Koska sitä ei käytännössä ole mahdollista muuttaa, vaihtoehdoksi jää sen luova soveltaminen.

Pakolaisten auttaminen heidän lähialueillaan: auttamiskerroin

Eräiden julkisuudessa esillä olleiden arvioiden mukaan pakolaisuuden nettokustannus vuosittain Suomessa on viime vuosina ollut yli 3 mrd € eli 7 vuodessa yli 21 mrd €. Kuinka montaa pakolaista olisi autettavissa pakolaisen lähialueilla sen sijaan, että pakolainen tuodaan Suomeen? 

Tarkastellaan kuvitteellista tapausta, jossa ulkopuolisella avulla apua tarvitsevan tulo nostetaan 50%:n tasolle siitä, mitä hänen kotimaansa tulot ovat keskimäärin. 

Oheisessa taulukossa on esitetty Lähi-idän ja sen eräiden lähimaiden asukasmäärät, ostovoimakorjatut keskitulot ja laskennallinen auttamiskerroin. Kun Suomen ostovoimakorjattu keskitulo on 50,810 US$, on se esimerkiksi Afganistanissa 2,087 US$. Afganistanin laskennalliseksi auttamiskertoimeksi saadaan siis 50. Sen mukaan Afganistanissa tai sen lähialueella olisi autettavissa yhden Suomeen tuodun pakolaisen sijaan viittäkymmentä ihmistä. 

 

Maa Asukkaita (milj) Tulot henkeä kohden US$ Auttamis-

kerroin

Pakistan 220 4,876 20
Egypti 102 12,607 8
Turkki 84 28,119 3
Iran 83 13,116 7
Irak 40 9,763 10
Afganistan 38 2,087 50 
Jemen 29 3,688 27
Syyria 17 1,820 (2007) 55
Somalia 16 875 114
Jordania 10 10,355 10
Libanon 7 12,288 8

 

Suurin auttamiskerroin olisi Somalian kohdalla. Syyrian kohdalla se olisi 55 ja Irakin tapauksessa 10. 

Yllä mainitun ruotsalaisen tutkimuksen perusteella yhden pakolaisen vuosikustannus nettona ruotsalaiselle yhteiskunnalle on noin 14,000 euroa. Suomelle kustannus ei voi olla oleellisesti tästä poikkeava. Suomeen vuosittain saapuneiden pakolaisten määrä on vaihdellut yleensä 2000–4000 välillä poikkeuksena vuosi 2015, jolloin heitä saapui yli 30.000. Kun otetaan huomioon aikaisemmin pakolaisina saapuneet, kunakin vuonna pakolaisia voi olla kumulatiivisesti 100.000 henkeä mutta määrä voi nousta suuremmaksikin. Jos Suomi rahoittaa kumulatiivisesti 100,000 pakolaisen toimeentulon, näiden nettokustannus Suomelle vuosittain voisi olla 1,4 mrd euroa. Julkisuudessa esillä olleen 3 mrd nettokustannuksen suuruus edellyttäisi 200.000 pakolaisten kokonaismäärää. Tuolla 1,4 mrd rahasummalla olisi kuitenkin 100.000 pakolaisen sijaan autettavissa heidän lähtöalueillaan yllä olevan taulukon mukaan miljoona irakilaista, viisi miljoonaa afganistanilaista tai 11 miljoonaa somalialaista.

Johtopäätöksiä

Työperäiselle maahanmuutolle ja kehitysavulle ovat taloudelliset ja eettiset perusteet. Tuomalla pakolaisia Lähi-Idästä Eurooppaan vain harvoja voidaan auttaa. Loput jäävät vaille apua saaden tyytyä tekstiviesteihin yltäkylläisestä Euroopasta. Kun poliitikot tukevat kallista pakolaispolitiikkaa, onko tälle selitys siinä, että tämän päivän maahanmuuttajat ovat huomispäivän äänestäjiä? Tätä näkökulmaa on käsitellyt Hillman (2021). USA:ssa maahanmuuttajat äänestävät demokraatteja ja siksi nämä kannattavat avoimempaa maahanmuuttoa.

Pakolaisten auttamisessa keinot olisi arvioitava kustannus-vaikuttavuuskriteerin avulla. Laskelmat puoltavat näkemystä, jonka mukaan humanitaarinen maahanmuutto on tehoton ratkaisu, sillä samalla rahamäärällä olisi autettavissa moninkertaista pakolaismäärää heidän lähialueillaan. Lähi-idän maiden tapauksessa auttamiskertoimiksi laskin 3-114.

Pakolaisten auttamisesta ei ole aihetta moraalisistakaan syistä tinkiä. Geneven vuoden 1951 pakolaissopimusta ei solmittu nykyisen kaltaiseen massamuuttoon. Tarvitaan uutta ajattelua. Auttamiseen suunnattavia resursseja olisi jopa lisättävissä, mutta auttamisen keinot olisi arvioitava kustannus-vaikuttavuus -kriteerin avulla.

Pakolaisten auttaminen heidän lähialueillaan on taloudellisesti mutta myös eettisesti perusteltu kriteeri. Sille tulisi kuitenkin ostaa myös kyseisten lähialueiden tuki. Tämä ei ole mahdollista muutoin kuin huolehtimalla siitä, että pakolaisten auttamiseen suunnatut voimavarat sisältävät tukea myös sille yhteisölle, johon pakolaiset asettuvat. EU:n ja Turkin kanssa välinen sopimus on tästä esimerkki.

Kirjallisuus:

Aldén, L. and Hammarstedt, M., (2019). “Refugee Immigration and Public-Sector Finances: Evidence from Sweden”, FinanzArchiv 75(3), 297-322.

Battisti M., Felbermayr G., Peri P. and Poutvaara P., ”Immigration, Search and Redistribution: A Quantitative Assessment of Native Welfare”, Journal of the Europ. Econ. Assoc., 2018, 1137-88, 

Flood, L., and Ruist, J., (2015). “Migration, en åldrande befolkning och offentliga finanser, Bilaga 6 till Långtidsutredningen 2015, SOU 2015:95.

Glazer A., Kanniainen V., Poutvaara P., ”Income Taxes, Property Values, and Migration”, Journal of Public Economics 2008, 915-923.

Hillman, A., ”Immigrants as future voters”, Public Choice 2022, 190, 1-26.

Holler. J., and Schuster, P., (2020). “Long-Run Fiscal Consequences of Refugee Migration – The Case of Austria”, FinanzArchiv 76(3), 266-310.

Kanniainen V., ”Maahanmuuton taloudellisista kustannuksista”, lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle 2.12.2020.

Kanniainen, V., ”Rajaton maailma olisi katastrofi”, Uusi Suomi 12.2.2022.

Kurronen S. ja Pyykkönen J: ”Jäähyväiset nuivuudelle. Näin maahanmuutto pelastaa Suomen”, EVA 2.11.2021.

Ruist, J., (2015). “The Fiscal Cost of Refugee Immigration: The Example of Sweden”, Population and Development Review 41, 567-581.

Sarvimäki, M. (2011). “Assimilation to a Welfare State: Labor Market Performance and Use of Social Benefits by Immigrants to Finland”, Scandinavian Journal of Economics.

Tiebout, C.M., ”A Pure Theory of Local Expenditures”, Journal of Political Economy 1956, 64, 416-424.

Filippiiniläisten maahanmuuttajien kotiuttamat tulot: https://data.worldbank.org/indicator/BX.TRF.PWKR.DT.GD.ZS?locations=PH.

 

Aatetta, ratkaisuja ja ideoita

Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.

Kommentoi

Tietoa kirjoittajasta

Vesa Kanniainen

Vesa Kanniainen on kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut vierailevana apulaisprofessorina Brown Universityssa ja Washington State Universityssa 1977-1979. Suurimman osan työurastaan hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa siirtyen tutkimustyössään sittemmin julkistalouteen, yritysrahoitukseen ja yrittäjyyteen. Hänen viimeisimmät tutkimus- ja opetusalansa ovat olleet etiikka ja talous.

single.php