Palkansaajaliike käy voimakasta valtataistelua, johon se saa pontta median ylläpitämästä vastakkainasettelusta. Vastakkain eivät aikoihin ole olleet suurpääoma ja riistetty työntekijä, vaan todellisuus ja sen harha, työllisyys ja toimettomuus. Kun yli 70 % elinkeinoista on palveluissa ja yli 93 % yrityksistä työllistää alle 10 henkeä, ei pääomalla sen enempää kuin yksittäisellä työnantajalla ole kestävää saneluvaltaa. Poikkeuksen tekee julkinen sektori, jonka työnantajaroolia tulisi kiistatta selkiyttää.
Avoimessa taloudessa työehdot määrää kuluttaja. Yritys toimii välittäjänä tuossa kaupassa, ja se voi korkeintaan viivyttää välttämätöntä: työntekijän irtisanomista, silloin kun tämän työ ei käy kaupaksi tuotteen tai palvelun muodossa. Jäykillä työehdoilla ei paranneta edes työllisen ay-jäsenkunnan asemaa: nettopalkka ja siten ostovoima jäävät pieniksi, kun veroilla joudutaan kustantamaan korkea työttömyys.
Jos kyse olisi vain työehdoista, mikään ei estäisi ammattiliittoa tai sen paikallisosastoa perustamasta yritystä tai osuuskuntaa, joka kilpailisi markkinoilla muiden joukossa. Muun muassa ahtaajatyökunnat kilpailivat menestyksellisesti ahtaajayrittäjien kanssa aina 1920-luvulle asti.
Oy Ay Ab voisi määrittää työajat ja palkat vaikka reippaasti nykyisiä lakeja ja työehtosopimuksia paremmiksi. Monella liitolla olisi alkupääomaakin vaikka muille jakaa (Punapääoma, Sunnuntaisuomalainen 2014).
Kyse tuntuu kuitenkin olevan muusta kuin työehdoista eikä ay-liikkeen julkisuuden hallintaa tässä asiassa voi kuin ihailla. AKT tekee räiskyvällä toiminnallaan ay-liikkeelle tehokasta tuulensuojaa. Auto- ja kuljetusalan viidakkomiesten perässä kävelee STTK:n Antti Palola kuin ratkaisija, vaikkei hänkään ole myöntymässä sellaisissa asioissa, jotka meitä aidosti auttaisivat, kuten yleissitovuudessa, laittomien lakkojen sanktioinnissa tai yritystason laajassa työehtojen muodostamisessa. Media sovittelee “ay-liikkeen järkisiiven” kunniaviittaa herralle, joka myöntää järjestönsä kannattelevan rakenteellista työttömyyttä.
Mutta ei tämä toki ole Palolan vika, eikä edes AKT:n Piiraisen. He eivät halua jäädä historiaan johtajina, jotka luopuivat vuosikymmenten aikana rakennetusta valta-asemasta. Siinä ei ole mitään outoa, sillä sellaisia me ihmiset olemme.
Ongelma ei ole järjestöissä, ei niiden johtajissa, eikä varsinkaan niiden jäsenissä. Suomessa on yhdistymisvapaus ja hyvä niin. Vika on järjestelmässä ja meissä lainsäätäjissä, kun vuosi toisensa jälkeen sallimme järjestöille kansantaloutta ja yksilönvapautta haittaavia erivapauksia lain edessä. Sen sijaan, että ihmettelemme AKT:n toimintaa, olisi äänestäjän kysyttävä, miten tämä on 2015-vuoden Suomessa mahdollista?
Lakkosakot ovat Suomessa olleet perinteisesti erittäin maltilliset, koska ay-liikkeen vastuullisuuteen on luotettu. On kuitenkin selvää, että on suuri houkutus kiristää itselleen valtaa, kun voi pistää konkurssikypsän maan ulkomaankaupan kyykkyyn ilman suurempia selityksiä – tai ylinopeussakot ylittäviä sanktioita.
Korkeimmillaan 30 000 euron hyvityssakot eivät vie suurimmista lakkokassoista edes salkunhoitajien palkkiota: Esimerkiksi Ammattiliitto PRO:n 140 miljoonan sijoitusvarallisuus riittäisi kustantamaan yli 4500 laittomasta lakosta aiheutuvan maksimisakon. Siihen nähden minkälainen jäsenhoukutin lakkoilu ay-liikkeen omien puheiden mukaan on, on liitoilla täydellinen kannustin tehdä ensi vuodesta ennätysmyrskyisä. Lakko-oikeus on kiistaton, mutta Suomen mallissa eivät vapaus ja vastuu kohtaa.
Työ- ja elinkeinoministeriön jo viisi vuotta vanhassa katsauksessa AKT:n 50 000 jäsenestä noin 18 000 oli erityisryhmiä edustavia jäseniä eli eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiä. Tuoreempia lukuja ei ole julkaistu, mutta epäilen, ettei erityisryhmien osuus eläköitymisen ja kasvaneen työttömyyden myötä sittemmin ole pienentynyt.
Työsopimuslain mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen määräyksiä. Edustavuuden vahvistaa yleissitovuuden vahvistamislautakunta. Se on perinteisesti edellyttänyt, että vähintään noin puolet alan työntekijöistä kuuluu kyseiseen TES:iin.
AKT-laisen kuorma-autoalan työehtosopimus on tästä käytännöstä poikkeus. Lautakunta on vahvistanut sen vuodesta 2003 asti yleissitovaksi, vaikka vain hieman yli 40 prosenttia työntekijöistä kuuluu sopimuksen piiriin. Toimittaja Matti Virtasen lähteen mukaan tämä poikkeus ei ole sattumaa: jos kuorma-autoalan sopimus poistettaisiin yleissitovien luettelosta, on uhkaus synnyttää “sota, meteli ja kapina”.
Tänä vuonna valmistuneen yritysjuridiikan opinnäytetyön mukaan kuorma-autoalan työehtosopimuksen piirissä on 23 000 työntekijää eikä se anna juuri tilaa sopia paikallisesti – etenkään järjestäytymättömille. Tämän vähemmistön annamme kuitenkin edustaa koko alaa, erityisesti pienimpien ja vielä syntymättömien työnantajien kustannuksella. Valtakunnallisissa työkiistoissa tuo 23 000 hengen porukka (0,88% työvoimasta) voi lamaannuttaa koko Suomen.
Meillä ei ole aikaa jäädä odottelemaan sitä, että osapuolet kohtaavat toisensa “keskellä pitkääsiltaa”, kuten monet toimittajatkin edelleen tuntuvat toivovan. Jos salkunhoitaja istuu tappiollisen position päällä, tekemättä jättäminenkin on aktiivinen päätös. Maahan on tullut lyhyessä ajassa 30 000 turvapaikanhakijaa, joista oleskeluluvan saavien olisi myös päästävä tekemään töitä.
Mistä löytyisi media, joka ei miettisi omaa asemoitumistaan suhteessa “työnantajiin” tai “palkansaajiin”, vaan korporaatioihin ja kansanvaltaan. Se ottaisi yhteyttä sopimusjuridiikan asiantuntijoihin, jotka kertoisivat, että työmarkkinajärjestöjen vallan suitsiminen kilpailukykylaeilla kasvattaa – eikä pienennä – sopimusvapautta siellä, minne se perustuslain mukaan kuuluu. Edustuksellinen demokratia puolestaan on sitä varten, että se kantaa poliittisen vastuun. Teoista, ei mielikuvista.
Blogit
Liberan blogiin kirjoittavat eri alojen asiantuntijat tai muuten vain mielenkiintoiset henkilöt. Blogit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Liberan virallista kantaa.
Tietoa kirjoittajasta
Elina Valtonen
Kansanedustaja Valtonen on työskennellyt aikaisemmin 11 vuotta rahoitusalalla eri Pohjoismaissa ja Lontoossa. Hän on tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Valtonen on ollut Liberan hallituksen puheenjohtaja 2015-2021
44 kommenttia artikkeliin Kansa jonka ei anneta tehdä töitä
Please, Elina, muuta Helsinkiin niin olisi henkilö, jota todella kannattaisi äänestää.
Pikku ajatusleikki tähän.
Kun ns ”virallinen totuus” kertoo että palkat ovat nyt suomessa luokkaa 20 % liian korkeat ja olleet sitä jo vuodesta 2008.
Leikitäänpä että ”ongelma” olisi jotenkin havaittu 2009 ja palkkoja olisi tuolloin laskettu tasolle 20 % alemmas. – Mikä olisi tilanne suomessa nyt ?
Eli – palkkojen kautta kansantalouteen valunut raha olisi 20 % pienempi ja tuo raha olisi jäänyt yrityksiin – missä tuo kakku nyt olisi ?
Aika lapsellinen saa olla jos kuvittelee että tuo raha olisi jossakin muualla kuin tuloksiin valuneena ja sitä kautta jaettuna osinkoihin ja edelleen ohjattuna säätiöhin kapseloitavaksi tai ulkomaille sijoitetuksi.
Eli – olisimme vain sen 20 % enempi kusessa kuin tänään.
Kiitos Elina hyvästä kirjoituksesta. Todennäköisesti yleissitovuutta tullaan puolustamaan lakkoilemalla. Olisi hyvä, jos media julkaisisi tietoja maista, joissa yleissitovuutta ei ole ollut pitkään aikaan. Voisi olla silmiä avaavaa, että näissä maissa ei duunarin asema ei olekaan kelvotonta. Ainakin Ruotsissa ja Tanskassa tavallisella palkansaajalla on hyvä ostovoima, Tanskassahan palkat ovat noin 20% yli Suomen tason.
En ymmärrä miksi AY-liike vastustaa semmoisen rakenteen poistumista, jonka poistumisesta ei aiheudu haittaa vaan työpaikkojan määrä ja työllisyysaste kasvaa. Onko kyse vain valtapelistä?
On harhaa ja lyhytnäköistä kuvitella, että palkkoja alentamalla työpaikat lisääntyvät. Se on pelkkää toiveajattelua. Suomessa on sellainen kulttuuri, että täällä tarvitaan yleissitovuutta. Se takaa yhteiskuntarauhan. Monet PK-yrityksetkään eivät ole innostuneita paikallisesta sopimisesta – teettä ylimääräistä työtä ja tuo epävakautta.
Sinä varmaan tiedät paremmin kuin minä. Tunnen parisen tusinaa pienyrittäjää hyvin, vajaat sata muuta selkeästi huonommin. Itse olen yrittäjä ollut vasta viimeiset 13 vuotta. Olemme kaikki asiasta vähän eri mieltä kuin sinä. Yhteiskuntarauhasta on turha puhua kun vähän väliä ”koko Suomi pysäytetään” kun kaksi ihmistä vetää herneen perseeseen kun on muuten liian tylsää. Arvaa, onko siitä oikeasti hyötyä kenellekään? Arvaa myös, kenelle siitä on eniten haittaa? Meille. Vaikka emme ole missään viime aikojen konflikteista olleet minkäänlaisessa asemassa, kaukana siitä.
Toivotan iloisesti hymyillen AKT:n ja muut ahnaajat yksisuuntaiselle matkalle Siperiaan. Pysykää siellä.
Mitä tiukemmalle väännetään kaikki säännöt, sitä vähemmän minua kiinnostaa palkata ketään. Osaan ihan itse pitää huolta siitä että työntekijäni viihtyvät. Ne kun ovat jokaisen yrityksen tärkein voimavara. Jos sen sijaan joudun viettämään puoli vuotta opetellen pykäläviidakkoa jota pitäisi noudattaa enkä pääse edes virhesijoituksesta (ts. huonosta työntekijästä) eroon muuten kuin vetämällä yrityksen konkurssiin, ei hirveästi tee mieli vetää viimeistä yli kymmentä vuotta elämästään (puhumattakaan muista työntekijöistä) vessasta alas yhden tusinapaavon takia.
Hyvä kirjoitus, mutta kirjoittajan käsitys ay-liikkeestä on ulkopuolinen ja omakohtainen kokemus ilmeisen ohut. Ensimmäinen harha on käsitys ay-liikkeestä, joka on jotenkin irti jäsenistönsä ajatusmaailmasta. Ammattijärjestön päätöksenteko on demokraattinen ja perustuu jäsenten välisiin vaaleihin. Äänestysprosentti noissa vaaleissa on alhaisempi kuin kunnallisissa tai valtakunnallisissa vaaleissa, mutta kuitenkin sadat tuhannet ihmiset valitsevat työntekijärjestöjen päätöksentekijät. Toinen harha on yleistys työehtosopimuksien sitovuudesta. Sopimuksia on erilaisia ja ne mahdollistavat eri tavoin paikallisen sopimisen. Työehtosopimuksien minimipalkat ovat pääsääntöisesti 10 euron tienoilla tunnissa (n. 1600 euroa kuussa). Minimipalkkojen yläpuolella palkoista voi sopia vapaasti. Kolmas harha näyttäisi olevan yleinen halu vapaaseen sopimiseen. Luottamus työpaikoilla ei ole välttämättä useinkaan kovin hyvä ja työntekijöiden halu tehdä halvemmalla tai joustavammin ei ole välttämättä totta kuin osassa aloja. Keskitetystä sopimisesta on ilmeisesti myös työnantajille ollut etua, kun ovat siihen suostuneet. Paikallinen sopiminen on mahdollista, jos työpaikoilla on hyvä henki. Sekä isoilla että pienemmillä työpaikoilla törmäävät omistajien tavoite voiton kasvattamiseen ja työntekijöiden toive turvallisista ja jatkuvista työsuhteista. Jos noita näkökohtia ei voida sovittaa yhteen, ei synny myöskään luottamusta siihen, että esim. palkkojen alentaminen olisi työntekijän näkökulmasta viisasta. Täytyy muistaa myös että työehtosopimuspöydässä ovat mukana myös ideologiset ääripäät. Aktiivien joukoissa on sekä täysin liberaalia markkinataloutta että sosialistista yhteiskuntaa kannattavia. Valitettavasti osa kannanotoista muistuttaa tällä hetkellä puheita, joita pidettiin vuonna 1917-18. Neljäs harha voi liittyä siihen, että jäykät työehdot olisivat keskeinen talouden kasvun este. Työehtosopimuksiin sisältyy vaihtelevasti pykäliä, joiden perusteella myös minimitasoista voidaan väliaikaisesti poiketa, jos yritys on hankalassa taloudellisessa tilanteessa. Pohjoismaisessa mallissa huonojen yritysten on annettu kuolla, niitä ei tekohengitetä alhaisilla työehdoilla. Aiemmin mallilla on selvästi ollut talouskasvua edistävä vaikutus, samalla kun se on vähentänyt tuloeroja ja tehnyt vaurastumisen entistä useammalle mahdolliseksi. Vähäisillä tuloeroilla on tutkimusten mukaan yhteys yhteiskunnan turvallisuuteen ja ihmisten kokemaan onnellisuuteen. Lepomäen esittämät ajatukset ovat koeteltuja monissa muissa maissa. Selvää on, että joustavuutta pitää lisätä, mutta kohdistaisin ponnistukset täsmällisesti ongelmakohtiin. Niitä ovat esimerkiksi työlainsäädäntöön liittyvät parannukset, jotka ovat eduskunnan käsissä. Työaika on säännelty aika tiukasti laissa ja siitä väljemmin voi sopia vain työehtosopimuksella. Samoin irtisanomiseen liittyvät määräykset ovat lainsäädännöllä muutettavissa. Takaisinottovelvollisuus pitäisi muuttaa joustavammaksi jne. Olen itse yrittäjä, mutta kannatan pragmaattista lähestymistä. Ei kannata hämmentää asiaa enempää turhalla ideologisella hömpällä.
On selvää, että yleissitovuus ja kankea sopimusjärjestelmä suosii myös osaa yrityskentästä. Tätä on ruodittu ansiokkaasti Heikki Pursiaisen ja Jouko Marttilan tuoreessa raportissa Edelleen umpikujassa – Aika on ajamassa myös työnantajajärjestöjen ohi.
TESeissä on paikallista sopimista mahdollistavia pykäliä, mutta ne vähät jotka siellä on, koskettavat pääasiassa vain järjestäytyneitä työnantajia. Suomen 90 000 työnantajayrityksestä vain 16 000 on järjestäytyneitä. Nuo paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat puolestaan varsin ohuita; palkkoihin, yleiskorotuksiin ja esim. pekkaspäiviin ei voi puuttua. Sen sijaan mm. lounastunnin ajankohdan voi sopia paikallisesti. Tätä kenttää ollaan nyt laajentamassa – hallitus on asettanut paikallista sopimista valmistelevan työryhmän, jonka työ valmistuu 15.3.
On selvää, että ongelmia on myös työlaissa. Hallituksen kilpailukykylakipaketissa on asioita, joihin voidaan lainsäädännöllä vaikuttaa. Ansiosidonnaista muokataan. Myös takaisinottovelvollisuutta ollaan muuttamassa joustavammaksi. Mutta kuten julkisesta keskustelusta huomaa, tämä on aika kivuliasta synnyttämistä.
Linkki Edelleen umpikujassa -raporttiin jäi edellisestä kommentista pois: https://www.libera.fi/wp-content/uploads/2015/11/Libera-Raportti_EK_151112.pdf
Olet sanonut useasti sen että palkat on saatava alas.No kerro kuinka paljon niitä jo nyt heikkoja (10 euroa/tunti) palkkoja olisi viellä heikennettävä?
Melko kovia äänestysprosentteja esität. Jos jätetään pois punaisimmat liitot, niin aktiiveja on alle 10% jäsenmäärästä. Vuosikokouksiin tulee muutama hassu, aktiivit agitoidaan liittokokouksiin. Tavallinen rivijäsen on kaukana päätöksenteosta, ei edes ole kiinnostunut. Tässä on kirjoittajalla sama harha kuin joillakin uskovaisilla: kun itse rukoilee ja käy kirkossa, luulee että valtaosa suomalaisista on uskossa, kuuluhan ne kirkkoon. Ay- liikkeeltä pitää ehdottomasti ja heti poistaa jäsenmaksun verovähennysoikeus, se olisi tasapuolista, demokraattista ja selkiyttäisi jäsenkunnan tahtotilaa maksaa tyhjästä edunvalvonnasta.
Juha, olet väärässä. Työpaikoilla olisi halua sopia ja tehdä työllisyyttä edustäviä ratkaisuja. Olen itse kokenut läheltä tilanteen jossa kannattavuuden parantamiseksi työpaikan luottamusmiehet olivat valmiit luopumaan pekkasista, mutta keskusteltuaan liittonsa kanssa palasivat vastauksella ei käy vaan irtisanokaa vaan 10% porukasta.
Ilmeisesti hankala ennakkotapaus esti järkevän ajattelun.
Kommentointi ei toimi vakiintuneiden tapojen mukaan: 1) ei kerrota, mitkä ovat välttämättömiä kenttiä täyttää ja pitääkö kentät täyttää sääntöjen mukaa ja 2) jos lähettäminen epäonnistuu puutteellisista ohjeista johtuen, kirjoitettu teksti katoaa kun palaa sivulle eli pitiäisi kirjoittaa kaikki uudestaan.
Jotain tuli äsken kirjoitettua, mutta se oli hukkaan heitettyä aikaa.
Tuttavani, 23 vuotta kuljetusyritystä pyörittänyt, 5 kuskin työllistäjä kertoi, että homma on yleisesti ottaen periaatteessa ok mutta eniten tympäisee se, että AKT:n sopimuksilla kuskit on vuodessa 2 kk kotona, joista 19 pv hän maksaa palkan kotiin pekkasina!
(metallillakin tämä etu on ”vain” 12pv)
AKT:ssa arkipyhät on pekkasia Metalliliitossa ei ,siitä ero pekkasista.
Onneksi hallitus on korjaamassa asioita, enää ei ketään kielletä tekemästä palkkatyötä, vaan kaikki pakotetaan töihin palkatta. Valitetavaa on, että se ei kuitenkaan koske poliittista johtoa. Ilmainen työ kun heitäkin motivoisi kummasti. Nykyinen passivoiva palkkapolitiikka tuhoaa päätöksentekokyvyn ja aikaansaa vain poliitikoissa kateutta köyhiä kohtaan. Miten Suomi voisi nousta jos ei kaikki osallistu ilmaiseksi ja aktivoivasti. Poliitikoilla kun on noita motivaatiloukkuja, politiikka kiinnostaisi enemmän jos olisi yritysjohtajana ja omistajana olut aina ilman rahaa.
Täyttä asiaa ja erittäin rakentavasti esitetty. Voi tosiaan kysyä mitä vikaa on järjestelmässä joka sallii tällaisen vuodesta toiseen jatkuvan menon, joka vesittää tehokkaasti kaiken uudistumisen.
Suomessa ay-liike sai joillakin 1970-luvulla tehdyillä päätöksillä suuremman vallan kuin mitä sille kohtuuden mukaan ollenkaan kuuluisi. Näitä olivat mm. oikeus kerätä työttömyyskassamaksut, liittojen jäsenmaksun verovähennyskelpoisuus sekä ay-liittojen edustus ei vain kaikissa työelämään liittyvässä edutuksellisuudessa vaan yllättäen myös yleishyödylliseen asumiseen littyvässä edutuksellisudessa (Sato, VVO). Näin synnytettiin instituutioita joille kasautui Lepomäenkin viittaama valtava omaisuus (jokaisella suurella liitolla 100-200 m€ sijoitusomaisuus) . Tämä kaikki non johtanut tilanteeseen johon Antti Palolakin alkuviikosta viittasi. Liitoista on tullut itseään ja omaa valta-asemaa säilyttäviä todellisia etujärjestöjä.
Minusta on hienoa, että yleissitovuuden vahingollisuudesta on jo alettu uskaltaa puhua. Tästä on kyllä vielä matkaa siihen, että asialle tehtäisiin jotain. Luulisin, että reilusti yli puolet Kokoomuksenkin kansanedustajista ei tosipaikan tullen nyt äänestäisi yleissitovuuden poistamisen puolesta muista puolueista puhumattakaan. Jos nyt on alettu puhua, niin varsinainen muutos tullee tapahtumaan ehkä noin viiden vuoden kuluttua. Valitettavasti.
En allekirjoita näkemystä, että yleissitovuus, lakkoalttius tai ay-liikkeen yleinen vaikeuttaminen olisivat syynä Suomen vaikeaan tilanteeseen. Tilastojen mukaan Suomi on kiinteän ulkomaanvaluuttansa, suhteellisen kapean vientisektorin valikoiman sekä koko vientikohteiden kysyntälaman aiheuttamassa taantumassa.
1. Suomen palkkataso ja tuottavuus kestävät mainiosti vertailun (http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/File:Estimated_hourly_labour_costs,_2014_%28%C2%B9%29_%28EUR%29_YB15.png) ja (http://www.talouselama.fi/uutiset/jopa-saksankin-ohi-suomalaisen-tyon-tuottavuudesta-paljastuu-yllatys-6000605)
2. Suomen sisämarkkinan ostovoima on kuristettu (http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208208-ei-tyomies-kallis-ole-mutta-kaikki-muu-on)
3. Verottamattomat pääomavirrat ulkomaille tukehduttavat valtiontalouden. Kenelläkään ei ole tietoa verottamattomista hallintarekisterin kautta siirretyistä osinkotuloista, siirtolaskutuksen veromenetyksistä tai miljardien vaihtovelkakirjojen verottamattomista korkotuloista verosopimusten ulkopuolisiin maihin. Nämä ovat miljardien epäjatkuvuuskohtia kansantaloudessa.
4. Paikallinen sopiminen on jo nykyisin mahdollista, ja yritysten mahdollisuus erilaisiin työsuhteisiin on vapaata. Lisäksi irtisanomiskustannukset ovat läntisen Euroopan alhaisimmat (http://www.gov.scot/Resource/0043/00438723.gif)
5. Euron kuristava vaikutus iskee pieneen, vientisektoriltaan kapeaan ja sisämarkkinoiltaan pieneen maahan erityisen pahoin, kuten Elinan kipparoima selvityskin kertoo erinomaisesti (https://www.libera.fi/raportti/euron-tulevaisuus-suomen-vaihtoehdot-2/)
6. Jos Sipilän toive alentaa palkkakustannuksia 2,7 miljardia, osuu se lähes järjettömällä tavalla 88%:iin palkansaajista, joiden keskimääräinen kustannus on ainoastaan 22,5€/h Suomen 2014 tuottavuudesta 104€/h.
Siis jos markkina-alueella on kysyntälama, voidaan tuottavuutta kasvattaa ihan jolloin muulla, kuten innovaatioilla, tuotekehityksellä ja koulutuksella (tutkitut metodit). Ja jos Suomea on johdettu viimeiset 8 vuotta onnettomasti, niin syy ei ole suomalaisen työntekijän. Joku voisi ihmetellä Vanhasen ja Kataisen kykyä nostaa koko Suomen velkataakkaa 100%. Maailmanennätys alallaan (http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/08/31/suomella-on-liikaa-velkaa-valtiolla-ei/201412053/12)
Minua jäi mietityttämään tämä kirjoituksen väite:
”Kun yli 70 % elinkeinoista on palveluissa ja yli 93 % yrityksistä työllistää alle 10 henkeä, ei pääomalla sen enempää kuin yksittäisellä työnantajalla ole kestävää saneluvaltaa. Poikkeuksen tekee julkinen sektori, jonka työnantajaroolia tulisi kiistatta selkiyttää.”
Miten se, että yritysten liikevaihdosta nykyään suurin osa tulee palveluista tai että määrällisesti suurin osa yrityksistä on pieniä yrityksiä voisi aiheuttaa sen, ettei pääomilla olisi merkitystä tai etteikö yksittäisellä työnantajalla voisi olla saneluvaltaa? Eihän saneluvallan minkäänlainen välttämätön edellytys ole yrityksen koon suuruus, vaan saneluvaltaa voi työnantajalla olla vaikka yhden tai kahden työntekijän yrityksessäkin. Yksi monikansallinen suuryritys voi toki työllistää yhtä paljon väkeä kuin sadat tuhannet yhden hengen mikroyritykset, ja yritysmäärien prosenttiosuusjakaumat koon mukaan ja työpaikkojen prosenttiosuusjakaumat yrityskoon mukaan ovat aika eri näköisiä.
Monet palveluista nimenomaan nykyään ovat pääomasidonnaisia. Esimerkiksi suurten palveluyritysten, kuten Googlen, Amazonin tai vaikkapa suomalaisen Koneen toiminta perustuu keskeisesti valtaviin tietokantoihin, jotka ovat tarjonneet niille kestävää kilpailuetua, ja jollaisten luominen ei ilman pääomia onnistu. Sama pätee moniin muihinkin palveluyrityksiin. Tieto on nykyään valtaa ja aineeton pääoma on nykyään myös keskeinen rahanarvoinen pääoman muoto. Tietopääomien kautta markkinoille on nykyään muodostunut monenlaisia uudenlaisia luonnollisia monopoleja ja oligopoleja.
Mikään työehtosopimus ei kiellä paikallista sopimista työsopimusten yksityiskohtien osalta ainakaan työntekijän kannalta parempaan suuntaan jotain sovittaessa, mutta erittäin harvoin sellaista mahdollisuutta työntekijöille muissa kuin asiantuntija- ja johtotehtävissä annetaan. Taustalla on mahdollisesti sen lisäksi, että ”niin on aina ennenkin tehty” myös se, että asiassa saatetaan nähdä hallinnollisia ongelmia ja palkanlaskennallisia lisätyöriskejä, jos työntekijöillä on kovin yksilöllisiä työsopimuksia sisältöehtojen osalta. Moni yritys pitää sitä tehokkuusetuna, että on olemassa valmiit ja alalla laajemmin käytössä työehtosopimukset, joiden laatimiseen, ylläpitoon, vertailuun ja tulkintaan ei paikallistyöpaikalla tarvitse kuluttaa erityisemmin aikaa eikä juristityötuntejakaan näihin siksi niin paljoa kulu.
Hieno kirjoitus. Eniten minua huolettaa tän hetkinen asenne työntekoon. Sitä ei haluta tehdä. Miksi tehdä töitä kun voi maata sohvalla perse homeessa. Taloudellinen tilanne on monissa perheissä lukuisten irtisanomisten myötä se ettei kannata mennä töihin vasta kun ansiosidonnainen loppuu. Ja ainakin mulle on tullut ay-liikkeiden viestinnästä sellainen kuva ettei heillä ole mitään muuta intressiä kuin saada mahdollisimman moni irtisanottua että työntekijä pääsee ansiosidonnaiselle. Typerää valtapeliä, joka vaan jarruttaa kehitystä. Sano kuka mitä haluaa, tällainen kuva on jäänyt järjestöjen viestinnästä.
Olen nyt vuoden verran etsinyt itelle työntekijää, sitä ensimmäistä. Se ei ole helppoa ja siinä on ihan järjetön riski. Jos työntekijä panostaa ensimmäisen 4kk ja sitten rupee lorvaamaan ja esimerkiksi aloittaa sairaslomakierteen asennevammaisuuden takia, niin olen voimaton. Pitää kiltisti maksaa sairaslomapalkat ja palkata toinen hänen tilalleen. Tämä tarkoittaa minulle sitä ettei poikani saa leivänpäälle juustoa. Pelkään tätä suunnattomasti sen takia koska kollegoilleni on tälläistä käynyt. Ja itse ollessani palkkatyössä esimiehenä tuli samankaltaista vastaan erittäin usein. Siinä mielessä pienet ja suuret on samassa asemassa – maksetaan kiltisti.
Työntekijän oikeudet ovat huomattavasti suuremmat mitä työnantajan – eihän sillä ole mitään väliä. Turhaa porvarisakkia. Nyt keskustellaan koko ajan miten suuryritykset raastavat kaikkien selkänahkaa jne. Kukaan ei edes mieti sellaista vaihtoehtoa että me pienetkin voitaisiin työllistää. Väitän että jokainen mikroyrittäjä palkkaisi itselleen apuvoimia jos ei maksaisi näin tuhottomasti ja olisi riskaapeliä. Pitää muistaa että mikroyrittäjä on laittanut juuri elämänsä peliin. Hän ei saa mitään tukia, ja hänen perheensä on huomattavasti hankalampi saada tukia sen jälkeen kun rupee yrittämään. Riskit ovat jo pelkästä aloittamisesta suuret, niin tottakai he ovat varpaillaan ja varovaisia ettei käy mitään. Jokainen liike on harkittua ja riskejä ei oteta, vaan ennemmin pysytään pienenä eikä kasveta. Ne jotka haluaa kasvaa, niin se on tehty todella vaikeaksi. Olen löytänyt muutaman hyvän tekijän, mutta palkkatoive on järjetön, joka perustuu ansiosidonnaiseen jota on vielä jäljellä.
Ymmärrän ansiosidonnaisen idean ja se on hyvä. Mutta sitä en vain ymmärrä että ennenkin se loppuu, niin ei tulla tekemään töitä. Sitten toinen ääripää on niitä jotka eivät suostu aloittamaan töitä koska käteen jää saman verran mitä saa tukia tekemättä mitään. Minun kohdalla ovat olleet nuoria vastavalmistuneita joille ei kuulukaan maksaa suoraan samaa liksaa mitä 20 vuotta alalla olleille – se vaan on kuvitelma.
Kaikesta tästä on tullut kuva, ettei Suomea haluta pelastaa taloudellisesta pinteestä, vaan halutaan nostaa palkkoja ja etuuksia niille ketkä ovat työelämässä – vielä.
Olet niin oikeassa, Mikroyrittäjä. En oikein jaksa enää uskoa päättäjien mussutuksiin ja säätelyihin kun täältä ruohonjuuritasolta homma näyttää selvältä: minulla ja lukemattomilla muilla yrittäjillä on valtavasti tehtävää työtä, josta voisi maksaa palkkaa ja työlistää JOS oheiskulut eivät tulisi niin HÄVYTTÖMÄN kalliiksi! Plus ne riskit 🙁
Kaikki, siis todellakin kaikki, tuttavapiirin yrittäjät ovat joutuneet työvoimasivukustannusten takia siirtämään toimintansa ulkomaille (Eesti, Ruotsi) tai jättämään työllistämättä.
Tällä hetkellä verot, veronkaltaiset ja muut sivukustannukset aiheuttavat sen, että jos duunari maksaa firmalleni 3 500,00 €/kk niin siitä saa tuo työntekijä 1 000,00 € käteen. Epäsuhta on käsittämätön! Harva työntekijä pystyy tuomaan firmalle tuota lisäarvoa…
Kiitos hyvästä kirjoituksesta Elina Lepomäki.
”Olen nyt vuoden verran etsinyt itelle työntekijää, sitä ensimmäistä. Se ei ole helppoa ja siinä on ihan järjetön riski. Jos työntekijä panostaa ensimmäisen 4kk ja sitten rupee lorvaamaan ja esimerkiksi aloittaa sairaslomakierteen asennevammaisuuden takia, niin olen voimaton. Pitää kiltisti maksaa sairaslomapalkat ja palkata toinen hänen tilalleen.”
Jahas, ahdistuneeseen satumaailmaan mennään? Olet vasta etsimässä ekaa duunaria mutta olet jo täysin varma siitä, että saat asennevammaisen laiskurin – jollaisia ei, kummaa kyllä, löydy tutkimuskirjallisuudesta suomalaisten työntekijöiden tuottavuutta, sairaslomapäivien määrää suhteessa työhyvinvoinnin tasoon jne. jne. tarkasteltaessa.
Jos suhtaudut potentiaaliseen työvoimaan tuolla tavalla, voisin kuvitella että sillä ekalla duunarillasi ei tule olemaan töissä kovinkaan mukavaa …
Osuuskunnat ovat laman aikana kasvaneet ja investoineet. Kulkeneet vastavirtaan (KLn mukaan). Työllistämiskynnys on matala, koska osa-sijaisuus on tavallista.
Hyvä että Elina otit osuuskunnan esille. Tarkennuksena että se on yritys.
Ongelma on selvä ja hyvin kuvattu, nyt pitäisi löytää poliittinen mahdollisuus korjata suuntaus joka joskus 1970 lähti menemään pieleen. Olisi tärkeää, että yleissitovuuden poistamisen sijaan puhuttaisiin enemmän siitä että TESeihin kirjattua sirpaleista turvaa siirrettäisiin lainsäädäntöön. Jos jokin tarve on alakohtainen, se voi yhtä hyvin olla työpaikkakohtainen eli hoitua paikallisella sopimisella. Tällöin poistuu myös eri henkilöstöryhmien tarpeista johtuvat valuviat. Minimipalkka on AY-liikkeen toimesta nostettu argumentoinnin kärkeen vaikka se tässä sopassa on ehkä ongelmista pienimpiä.
Toinen asia mikä täytyisi pitää mielessä on työmarkkinoiden toimivuuden turvaaminen sosiaalipolitiikassa. Esimerkiksi se että irtisanoutumisesta seuraa karenssi nostaa rimaa lähteä huonosti toimivasta työpaikasta. Karenssikäytäntöä muuttamalla saatettaisiin jopa välttyä YT-kierroksilta kun henkilöstöllä olisi mahdollisuus vetää omat johtopäätöksensä. Työnantajilla puolestaan ei ole erityistä tarvetta huolehtia työntekijöidensä kilpailukykyisestä palkasta kun kynnys irtisanoutua on korkea.
”Vika on järjestelmässä ja meissä lainsäätäjissä, kun vuosi toisensa jälkeen sallimme järjestöille kansantaloutta ja yksilönvapautta haittaavia erivapauksia lain edessä.”
Totta ja samat lainsäätäjät ovat kamppailleet eurooppaoikeutta vastaan yli 20 vuotta ja pitäneet yllä järjestelmää, jolla on peritty satoja miljoonia euroja ylimääräistä autoveroa väärin perustein. Ja samat lainsäätäjät pitävät yllä järjestelmää, jossa erään maustekauppiaan 5,5 miljoonan € verovelkaa on lyhennetty 15 miljoonaa € ja silti on 4,5 miljoonaa € jäljellä.
Ja samat lainsäätäjät ovat vahvistaneet vakiinnuttamalla luodun tavaramerkin loukkauksen laajentamalla avioliittokäsitystä liittoihin, jossa tavaramerkin tunnusmerkistö ei täyty. Jatkossa tuonkin mieltymyksen rahoittajaksi tarvitaan vähiin käyviä nettomaksajia. Luonto on lisääntymisen suhteen konservatiivinen, mutta poliitikko haluaa jakaa etuoikeuksia seksuaalisuuden perusteella, se loukkaa oikeutta päättää omista asioistani, omien varojeni käytöstä, se loukkaa yksilönvapauttani.
Kun asia on ”sopiva”, niin yksilönvapaus saa mennä ja nettomaksaja on vapaata riistaa. Niin myös Elina Lepomäen maailmassa.
Miksi porvaripuolueet eivät kertoneet agendastaan ennen vaaleja? Miksi luvattiin olla leikkaamatta enää mitään koulutuksesta, ja sitten pannaankin toimeen historiallisen suuret koulutusleikkaukset? Tämä kai ihmisiä eniten ärsyttää, että puhutaan kansan mandaatista, vaikka vaalit käytiin sammutetuin lyhdyin tai jopa suoranaisesti valehtelemalla. Oliko pelkona porvarienemmistön menettäminen? Kansanvallan ja parlamentarismin hehkuttaminen tässä tilanteessa on lähinnä irvokasta. Uudet vaalit saattaisivatkin puhdistaa pöytää. Jos niissä tulee entisenlainen enemmistö, ei kenelläkään ole sen jälkeen nokan koputtamista.
”Kun yli 70 % elinkeinoista on palveluissa ja yli 93 % yrityksistä työllistää alle 10 henkeä, ei pääomalla sen enempää kuin yksittäisellä työnantajalla ole kestävää saneluvaltaa.”
Elina Lepomäki näkee mielestäni oikein sen, että työnantajan saneluvalta arveluttaa työntekijäpuolta.
Se, että pienyrityksiä on lukumääräisesti paljon ei kuitenkaan pyyhi pois sitä Lepomäen unohtamaa seikkaa, että 354 081 yrityksestämme häviävä 0,9 % työllistää 51 % työvoimasta. 590 suurinta yritystämme (0,2 %) työllistää 34 % työvoimasta.
Suurpääoma ei ole hävinnyt minnekään, eikä pääomantarve ole kadonnut myöskään palvelualoilta. Palveluihin luetaan Lepomäen tarkoittamassa mielessä muun muassa rahoitus, kuljetus ja varastointi sekä vähittäiskauppa, joissa kaikissa etenkin perustamispääoman tarve on suuri.
Myös ne loput yritykset edustavat pääomaa toimivat ne millä toimialalla tahansa: kaksi parturintuolia ovat pääomaa myös – omaa tai vierasta – ja kahdella tuolilla voi käyttää saneluvaltaa 2-4 työntekijään suhteessa pienemällä pääomalla kuin paperitehtaassa.
Tebuchet: ”Tällä hetkellä verot, veronkaltaiset ja muut sivukustannukset aiheuttavat sen, että jos duunari maksaa firmalleni 3 500,00 €/kk niin siitä saa tuo työntekijä 1 000,00 € käteen.”
Suomen yrittäjien sivuilta löytyvän palkkalaskurin mukaan tuo ei pidä paikkaansa vaikka käyttäisit korkeita mutta silti realistisia lähtöarvoja. Rakennusalalla maksettava noin 2250 euron kuukausipalkasta jää työntekijälle noin 1650 € nettomääräisenä ellei ole huolettavia tai vähennyksiä. Työnantajan kokonaiskustannus on n. 3500 euroa.
Firma maksaa siitä duunarin työstä myös arvonlisäveron 24%, jos meinaa sen myydä, eikä ottaa sitä kokonaan tappiokseen, jolloin laskelmasi 1650€ edellyttää 4340€ loppulaskua, jonka joku vielä maksaa. Voittoakin olisi hyvä tehdä, jotta jatkuvuus olisi turvattu. Onko 100€ liikaa vai mikä on se määrä, jolloin työn ostajasta tulee riistäjä.
Timo_R: ”Karenssikäytäntöä muuttamalla saatettaisiin jopa välttyä YT-kierroksilta kun henkilöstöllä olisi mahdollisuus vetää omat johtopäätöksensä. Työnantajilla puolestaan ei ole erityistä tarvetta huolehtia työntekijöidensä kilpailukykyisestä palkasta kun kynnys irtisanoutua on korkea.”
Aiheesta enemmän: http://www.hs.fi/paivanlehti/06092015/a1441418455266
Elina Lepomäki: ”Suomen 90 000 työnantajayrityksestä vain 16 000 on järjestäytyneitä.”
Yrityksistämme nyt noin 250 000 ei ole työnantajayrityksiä. Heistä ei ole kiinnostunut kukaan, vaikka tai koska he muodostavat uuden köyhälistön. Tässä tarkemmin: http://mita-olisi-tutkittava.blogspot.fi/2010/12/pinesmiehet-ja-pauperismi.html
Tonnikeiju: ”Suomessa on sellainen kulttuuri, että täällä tarvitaan yleissitovuutta. ”
Myös poliittinen kulttuuri. Esimerkki Saksasta: Länsi-Saksa taisteli aikoinaan sosialismia vastaan vaatimalla, että kapitalismin maineen täytyy säilyä hyvänä kaikkien silmissä. Ei saanut sortua öykkäröintiin, noin esimerkiksi. Suomessa ei ole koskaan ajateltu noin. Täällä vallitseva kapitalismin henki oli lähinnä yhdistelmä katkeraa ryssävihaa, edunjakopolitiikkaa ja räyhäkästä taistelua vasemmistoaatteita vastaan ei voittamalla vasemmistoa omalla ideologisella paremmuudellaan ja aatteen ylemmyydellä vaan voimapolitiikalla. Paljon ei ole muuttunut?
Tässä Tommi Uschanovin hyvä kirjoitus aiheesta: http://www.hs.fi/sunnuntai/a1373684365949#
Saksassa kaupat ei saa olla sunnuntaisin auki ollenkaan. Ja sitten sitä täällä markkinoidaan malliesimerkkinä ”joustavista työmarkkinoista”!
Tällein kun olen ollut palkansaajana sekä yrittäjänä, niin minusta on ihan turha puhua siitä että palkkoja pitäisi madaltaa, jotta kilpailukyky kasvaisi.
Se on valtio sekä muut yrittäjät, jotka imee yrittäjät kuiviin, eivät todellakaan ne työntekijät. Jos minun työntekijäni maksaa minulle 10€/h, niin miten on mahdollista, että peittääkseni tuon työntekijän kustannukset, minun on laskutettava asiakkaalta ~48e/h, ja jotta tavoitan omistajien minulle asettamat tavoitteet, nuosee tuo summa jo sellaiseen 70€/h.
Eli miten kymmenestä eurosta kasvaa seitsemänvitunkymmentä euroa per tunti.
Se johtuu tasan siitä että prosesseissa on muita yrittäjiä matkassa, kiinteistöt maksaa, materiaalit maksaa, kuljetus maksaa, vakuutukset maksaa, KAIKKI maksaa. Ja joka välissä joku muu lyö sinne väliin sitä omaa katettaan, jotta voivat saada vähän itselleen voitoista käteekin VEROKARHUN kouran jälkeen. Tuota pyramidia kun rakennetaan kaikista noista palveluista, ja VALTIO on siellä joka välissä verottamassa jokaista, niin ei ihme ettei meillä ole kilpailukykyä.
Koko julkinen sektori mm. turhat kansanedustajat, on niin pöhöttynyt ettei mitään rajaa. Kupatkaa vaan lisää yrityksiltä, työntekijöiltä. Ottakaa kaikki vain, niin kohta on perse jokaisella penkissä ja loppuu se veronkanto.
Nimimerkki Saappaat molemmissa jaloissa ihmetteli, miksi hänen tulee laskuttaa 70 €/tunnilta, jotta voisi maksaa duunarilleen kympin ja firman omistajan tavoitteleman voitto-osuuden. Jo tuo 48 € pelkkään 10 euron tuntipalkkaan suhteutettuna kuulostaa arveluttavan korkealta.
Rakennusalalla alihankkijat laskuttavat nykyisin luokkaa 34 €/tunti. 15 euroa tunnilta saavan raksamiehen palkka sivukuluineen on 24 € (laskettuna kertoimella 1,6 eli kaikki erät pekkasineen mukana). Jää vielä kympin marginaali vaikka duunarin bruttopalkka on 5 euroa korkeampi kuin saapasmiehen laskelmassa.
Ehkä siinä laskelmassa on ”stubbia” tai tahaton virhe?
Tuliko mieleen ettie ehkä tehdä ihan samoja töitä jos on eroa hinnoissa?
Sun raksamiehen palkkaan ei siis siälly vuokrakuluja tiloista? Ei toimistotarvikekuluja? Ei IT kuluja? Ei tavaran rahtikuluja? Ei sähkökuluja? Ei HR kuluja? Ei yleiskuluja? Ei satunnaisia eriä?
Ei se muuten ole ihme, että tää maa on tässä jamassa, jos edustat tavallista yrittäjää ja sun matematiikka on tolla tasolla. Jessus prkl välillä te idiootit ootte vaan niin idiootteja.
Ano Muumi, olisitko ystävällinen ja käyttäisit nimimerkkiä Punavihreä Trolli.
Ihmettelen tuota useimpien työntekijöiden asennetta, että työnantaja on riistäjä ja lähes pahin mahdollinen mitä maa päällänsä kantaa. Itselläni on pian 40vuotta työuraa takana useassa yrityksessä. Yhtään todella huonoa työnantajaa en ole kohdannut. Monessa firmassa olen kyllä kohdannut todella huonoja työntekijöitä, tosin valtaosa työkavereista on ollut hyviä. Kaikkien kanssa olen voinut sopia hyvässä hengessä, on joustettu molemmin puolin, jos mahdollista.
Edellisen laman aikana eräässä yrityksessä laskimme palkkojamme 10%, sovimme samalla ettei ketään irtisanota/lomauteta sekä laadimme tietyn bonus-systeemin. Meillä oli työnantajan kanssa sama huoli.
Rakas Elina,
puhut totta ja asiaa niinkuin yleensä aina.
Yksi pointti vain puuttuu, joka voisi avata keskustelua ja tietä ayliikkeen suuntaan;
Meillä on aivan patamusta ja pienen hiekkalaatikon ekn hallitus.
Kuka heistä on miljoonien kättenpuristusten / palkkioiden / bonusten arvoisia, joilla kustannuksilla vähennetään meidän osakkeenomistajien riskisijoitusten arvoa?
Kuka ulkomainen firma palkkaisi KJn 5 meur paketilla?
t jukka leskinen
Valtakunnallisissa kiistoissa tuo 124 hengen porukka (0,05% työvoimasta) voi lamaannuttaa koko Suomen.
Myönnän virheen. Eihän nämä 124 elät.. eikun porukka ole työvoimaa mutta kuitenkin.
Niin tai näin niin Suomen suurin ongelma tuottavuudessa on lomat jotka pysäyttävät lähes kaiken noin 5 kuukaudeksi vuodessa . Koululomien yhteydessä pidetään lähes kaikki lomat se on se todellinen kansantalouden tappio ei palkan maksut tehdystä työstä .
Mainio kirjoitus. Tuskallista ajatella miten paljon ATK:n kaltainen möhömahojen järjestö on onnistunut vaikeuttamaan kaikkien suomalaisten elämää. Vielä ei näytä siltä, että näitä ongelmia pystyttäisiin ihan lähitulevaisuudessa vielä kunnolla ratkaisemaan, mutta nyt niistä puhutaa ainakin vähän aiempaa avoimemmin.