Kuten edellisessä blogissani kävin läpi, hallituksen työllisyystoimet ovat lähtökohtaisesti hyvä asia ja niillä on pääsääntöisesti jonkinlaisia vaikutuksia. Ongelmana on, että ne ovat silti isoon kuvaan nähden lähinnä puuhastelua. Meidän tulee puuttua rakenteelliseen työttömyyteen eikä (ainoastaan) pyrkiä maksimoimaan työllisyysaste itse kutomamme pakkopaidan sisällä. Johtopäätös eläkeputken poistosta on kuin koko työllisyysdebatti pienoiskoossa: rajoitettuna työllisyystoimena tämä on toivottava ja hyvä, mutta tosiasiassa keskustelu työmarkkinareformeista Suomessa tarvitsee kunnianhimon skaalamuutoksen.
Tämä blogisarja jatkaa hallituksen suunnittelemien ja toteuttamien työllisyystoimien käsittelyä, arvioiden niiden tarkoituksenmukaisuutta suhteessa Suomen haasteisiin. Tämä kirjoitus käsittelee joulukuussa 2020 julkaistua ratkaisua poistaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan lisäpäivät eli niin kutsuttu eläkeputki vuoteen 2023 mennessä.
Eläkeputken poisto on yleisesti ottaen positiivinen uudistus
Tutkimukset osoittavat selvästi, että eläkeputki heikentää ikääntyvien työllisyyttä. Aina kun sen alaikärajaa on nostettu, työllisyys on lisääntynyt. Efekti on samankaltainen kuin ansiosidonnaisen päivärahakauden päättyessä: pari kuukautta ennen tukipäivien loppumista työllistyminen kiihtyy ja todellinen piikki saavutetaan viimeisellä viikolla. Tutkimusten mukaan todennäköisyydet nousevat tuolloin sekä kokonaan uuteen työpaikkaan siirtymiselle että vanhaan työpaikkaan palaamiselle.
Kansantalouden kannalta aivan liian moni suomalainen jättää työelämän liian varhain. Tätä vastaan kamppaillakseen valtiovarainministeriö julkaisi viime elokuussa muistion, jossa esiteltiin suunniteltuja toimenpiteitä yli 55-vuotiaiden työssä pitämiseksi. Mahdollisista keinoista merkittävimpinä olivat osittaisen varhennetun eläkkeen tai eläkeputken poisto.
31 000 työpaikan paine
Hallitus toivoi kolmikantaratkaisua kysymykseen eläkeputken poistosta ja antoi aiheen työmarkkinajärjestöjen ratkaistavaksi. Nämä kuitenkin epäonnistuivat ja asia palasi hallituksen työpöydälle. Koska hallitus oli luvannut vuoden loppuun mennessä ilmoittaa päätöksistä, joilla luodaan vähintään 31 000 uutta työpaikkaa, joulukuussa se päätyi ilmoittamaan eläkeputken poistosta.
Päätös on historiallinen. Eläkeputki on vuosikymmenten ajan ollut keskeinen keino jäädä käytännössä eläkkeelle jo vuosia ennen eläkeikää. Vuonna 2019 eläkeputkessa oli noin 13 000 henkeä.
Mahdollisuus päästä eläkeputkeen poistuu asteittain vuosien 2023 ja 2025 välissä. Vastaisuudessa on siis mahdollista, että yli 60-vuotiaat työttömäksi jäävät voivat pudota ennen eläkeikäänsä perusturvan varaan, mikä yleensä tarkoittaa merkittävästi alempaa turvan tasoa – ja josta ei kerry eläkettä. Tätä ongelmaa kuitenkin rajoittaa se, että työ- ja elinkeinotoimiston tulee järjestää 60 vuotta täyttäneille mahdollisuus työllistymistä edistävään palveluun tai palkkatukeen. Lisäksi hallitus sopi myös niin sanotusta muutosturvapaketista, jonka mukaisesti työnantajat kustantavat yli 55-vuotiaille ja yli 5 vuotta työpaikassa työskenneille työntekijöille kuukauden palkan arvoisen irtisanomiskorvauksen ja kahden kuukauden palkan arvoisen koulutuksen.
Rationaaliset toimijat maksimoivat hyötynsä
Taloustiede näkee perinteisesti ihmisen rationaalisena taloudellisena toimijana, joka reagoi keppeihin ja porkkanoihin pyrkien maksimoimaan hyötynsä. Alkuperäisessä eläkeputkessa oli ideana suojella haavoittuvassa asemassa olevia, eläkeikää lähestyviä työntekijöitä työttömyydeltä. Oletus oli, että työnantajat palkkaavat mieluummin nuorempia.
Mutta kun putken alaikärajaa nostettiin vuonna 2005, syntyi työllistymispiikki. Tämä ei selity muulla kuin sillä, että rationaaliset toimijat maksimoivat hyötynsä. Koska suuri osa putkessa olleista kykenivät työpaikan hankintaan, systeemin alkuperäinen tarkoitus ei toteutunut. Kaikenlaisissa tukiverkoissa ja tulonsiirroissa tulee pitää tarkoitus mielessä ja hyväksikäyttömahdollisuudet olemattomina. Tässä tapauksessa pitkäaikaistyöttömiksi valahtavia heikoimmassa asemassa olevia tulee auttaa muilla keinoilla, kuin rakentamalla koko heidän ikäpolvelleen houkutteleva polku varhaiseläkkeelle.
Tutkimusten mukaan eläkeputken poistaminen on hyvä keino nostaa yli 55 vuotiaiden työllisyysastetta. Hallituksen laskelmien mukaan työllisyys paranee päätöksen seurauksena yli 10 000:lla. En halua tälläkään kertaa kritisoida ainoastaan kritisoimisen ilosta; nämä ovat periaatteessa hyviä uutisia. Mutta kuten Pohjoismaisen työnhaun mallikin, tämän kaltaisten työllisyystoimien vaikutuksille on selkeät rajat. Turvataksemme hyvinvointivaltion rahoituksen tulevaisuudessa meidän täytyy alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Lillukanvarsien sijaan fokus tulee siirtää työmarkkinoiden rakenteiden korjaamiseen
Passivoiva ja epäkannustava sosiaaliturva on lähtökohtaisesti huono asia. Eläkeputken poisto on ehdottomasti oikeansuuntainen uudistus, mutta tämä on vain hyvin pieni osa ratkaisua. Pelkään, että hallituksen rajoitetut työllisyystoimet estävät keskustelun työmarkkinoidemme jäykkyyksistä hallituskauden ajaksi. Tässä tapauksessa hukkaamme taas kallista aikaa, kilpailukykymme heikentyy ja verrokkimaamme porskuttavat karkumatkalle.
Meidän tulee päinvastoin pyrkiä ottamaan kiinni muut pohjoismaat työmarkkinoilla ja tuottavuudessa kuluvan vuosikymmenen aikana. Tämä onnistuu vain päättäväisillä työmarkkinareformeilla.
Paras asia eläkeputken poistossa on se, että hallitus on joutunut myöntämään yhden sosiaaliturvajärjestelmämme aikaansaamista passivointivaikutuksista. Tätä keskustelua tulee jatkaa, koska järjestelmä on täynnä kannustinloukkuja. Niin kauan kun tunnustamme haluavamme mahdollisimman suuren osan työkykyisistä ihmisistä töihin tässä maassa, pitäisi olla mahdollista myös yhdessä purkaa itse rakentamiamme esteitä pohjoismaisen “täystyöllisyyden” asteen saavuttamiselle.
Aatetta, ratkaisuja ja ideoita
Aate- ja ideakirjoituksissa käsittelemme nyky-yhteiskuntaan sekä poliittiseen päätöksentekoon sopivia ratkaisuja klassisen liberalismin viitekehyksestä.
Tietoa kirjoittajasta
Tero Lundstedt
Sisältöjohtaja
+358 44 304 4350
Tero Lundstedt johtaa Liberan kaikkea sisällöntuotantoa. Oikeustieteen tohtorina Tero on tehnyt monipuolisesti tutkimusta oikeustieteen ja politiikan aloilta.
Yksi kommentti artikkeliin Hallituksen työllisyystoimet tai -toimettomuudet, osa II: Eläkeputken poisto
”Tutkimusten mukaan eläkeputken poistaminen on hyvä keino nostaa yli 55 vuotiaiden työllisyysastetta. Hallituksen laskelmien mukaan työllisyys paranee päätöksen seurauksena yli 10 000:lla.”
Teoriassa noin, käytännössä ei välttämättä. Hallituksen laskelmaa kritisoitiin aikoinaan siitä, että vaikutusarviossa ei sanottu sanaakaan työllästämisvelvoitteista eikä vaikutettu huomioidun työllistämisvelvoitteeseen liittyviä lakipykäliä ja niiden vaikutuksia, josta saattaa muodostua eräänlainen kakkoseläkeputki, ja joka saattaa vähentää ihmisten kannustinta siirtyä töihin.
Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta määrää nimittäin, että:
”Työ- ja elinkeinotoimiston tulee järjestää 60 vuotta täyttäneelle työttömälle työnhakijalle mahdollisuus työttömyysturvalaissa tarkoitettuun työllistymistä edistävään palveluun tai palkkatuettuun työhön muun kuin kunnan palveluksessa ennen kuin hänen oikeutensa palkansaajan työttömyyspäivärahaan päättyy enimmäisajan takia.”
ja
”Jos 1 tai 2 momentissa tarkoitettu työtön työnhakija ei työllisty avoimille työmarkkinoille eikä hänelle voida järjestää soveltuvaa työttömyysturvalaissa tarkoitettua työllistymistä edistävää palvelua, kuntoutusta tai palkkatuettua työtä muun kuin kunnan palveluksessa 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, hänen kotikuntansa on työ- ja elinkeinotoimiston osoituksesta järjestettävä hänelle työntekomahdollisuus kuuden kuukauden ajaksi (työllistämisvelvoite).”
Palveluissa ja palkkatuetussa työssä voi roikkua ansiosidonnaisella pitkäänkin ilman, että tarvitsee työllistyä, mutta kuitenkin ansiosidonnaisen korvauksen säilyttäen. Työllistämisvelvoitteeseen liittyy puolestaan omia kysymyksiään. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä seuraisi, jos kunnat saisivat vuosittain vaikkapa 5000 sellaista uutta työllistämisvelvoitteen piirissä olevaa 60 vuotta täyttänyttä työntekijää, joita kukaan työnantaja avoimilla työmarkkinoilla ei ole suostunut työllistämään, ja joita TE-toimistokaan ei ole laittanut työllistymistä edistävään palveluun, kuntoutukseen tai palkkatuettuun työhön tai jotka eivät ole sellaisiin halunneet. Toki sekin jo itsessään työllistäisi osan 10 000 hengen työllisyyden paranemistavoitteesta, jos kuntien pitäisi palkata esimerkiksi 500 työntekijää 5000:n työllistämisvelvoitteen piiriin tulevan henkilön ohjaajiksi ja työnantajiksi.
Kuntahan ei lain mukaa saa kieltäytyä velvoitetöiden tarjoamisesta, minkä esim. ratkaisu EOAK/2401/2020 on vahvistanut: kunnan, joka oli ilmoittanut, ettei ollut osannut tarjota henkilön työhistoriaa ja toimintakykyä vastaavaa työtä piti ilmeisesti lopulta korvata taloudellisia menetyksiä työttömälle siitä, että se ei ollut tarjonnut velvoitetyötä ennen kuin ansiosidonnainen jakso oli henkilöltä jo päättynyt. Parempi vaihtoehto se varmaan silti on kuin passivoiva työttömyysturva, mutta ei välttämättä julkisen talouden kannalta ihan edullinen ratkaisu.
Iso kysymys on se, että miten osatyökykyisiä iäkkäämpiä työikäisiä ihmisiä saadaan integroitua paremmin työmarkkinaan. Eikä vain työllistämispalveluihin tai työllistämisvelvoitteen piiriin, vaan myös ihan yksityisiin yrityksiin.